Kartano Kievari, Äänekoski 4.11.17 Finlanders

Nyt on viikonloppu pelkkää juhlaa. Lysti alkoi perjantaina Härmästä, Sinitaivas-konsertista. Meni luihin ja ytimiin. Adjektiivit loppuvat kesken, joten sanon vain "Vau". Ainutlaatuinen sinivalkoinen elämys, joka ei unohdu.

Ennakkoon suhtauduin Sinitaivas-konserttiin(kin) hyvin skeptisesti, sillä muut esiintyjät, eli tämän vuoden tangokuninkaalliset sekä Leif Lindeman ja Risto Nevala eivät kiinnostaneet minua yhtään. Toivoin kuitenkin, ettei konsertti nyt ihan sysihuono voi olla, kun mukana on Finlanders. Käydään kannatuksen vuoksi katsomassa. Ystäväni huolehti meille vielä eturivin paikat.

Niin paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi lähtenyt! Onko liian myöhäistä ryhtyä fanittamaan Risto Nevalaa? Huonot vitsit ja hyvä ääni -yhdistelmä toimii aina. Finlandersin hyvyys ei ollut yllätys, mutta hallitsevat kuninkaalliset olivat. Hehän ovat huikeita. Se Teijon ääni! Ja kuningatar sädehtivässä puvussaan, hämärässä salissa laulamassa Seija Simolan Kun aika on. Huh huh. Oli myös hauska kuulla Finlandersin säestävän vähän erilaisia biisejä, kuin normikeikoilla.

Lauantaina on tarkoitus olla ihan vaan kotona. Tuntuu kyllä ankealta, kun edellinen ilta oli niin mahtava. Mutta ei auta, Finlanders esiintyy turhan kaukana, Äänekoskella. Seuraava lähiseudun keikka on vasta kuukauden päästä. Voisihan sitä toki katsoa, miten pitkä matka Äänekoskelle oikein on.

Alle 200 km! Ihan siis lähes naapuripitäjässä. Reitti toki kulkee lähinnä erämaassa, korvessa ja metsässä, mutta nythän on sulat tiet. Ja matkalla voi kuunnella Järviradiosta Lauantaitansseja! Kun heti laittaa töpinäksi, ehtii hyvin.

Matkaan olisi ehtinyt paljon myöhemminkin, koska esiintyjät aloittavat vasta klo 21, vaikka levymusiikit soivat jo klo 20. Esiintyjät puolestaan lopettavat klo 01 ja levyt soivat vielä puolen tunnin ajan. Tanssilattian vieressä on tilava oleskelualue, jossa ensimmäinen tunti kuluu hyvin, musiikkia kuunnellen ja tanssijoita seuraten. Kovin mielelläni silti siirtäisin esiintyjien aikataulua tunnilla aikaisemmaksi.

Parasta Kartano Kievarissa on, miten helppoa siellä on ei-tanssijan viihtyä. Oleskelutiloja riittää ja bändiä on helppo seurata olematta tanssijoiden tiellä. Alakerrassa on kahvio ja karaoke, sekin on oikein rento hengailupaikka. Anniskelusta huolimatta en ainakaan itse huomaa mitään örvellystä tanssilattialla. Tanssisalin tunnelmavalaistus on yksi onnistuneimpia, mitä olen nähnyt. Lämmintä riittää, joten suosittelen kevyttä vaatetusta. Vesipiste on ahkerassa käytössä.

Iloinen yllätys on, että paikalla on muutama tuttukin, mukava saada välillä myös juttuseuraa. Iltaan mahtuu neljä Finlandersin settiä, mikä on aina luksusta. Eikä heidän musiikkinsa petä koskaan, enhän muuten tämän poppoon perässä ajaisi. Illan mittaan tulee muutama kappale, jotka olivat konsertissakin mukana, joten pääsen fiilistelemään samalla vielä eilistäkin. Säkkijärven polkka on yksi tällainen. Hatunnosto kaikille, jotka lämpimässä tanssisalissa jaksavat polkata. Mutta on se vaan hieno kipale.

Kartano Kievarissa on mahdollisuus majoitukseenkin, mutta minua kutsuu yöllinen maantie. Kahviossa on onneksi yhä tarjolla suolaista ja makeaa. Matkaevääksi lähtee perunarieskasta rullattu leipä, nerokas keksintö.

Nyt on lähes päivälleen kuusi vuotta ensimmäisestä tanssireissustani. Valvotut yöt ja ajetut kilometrit näkyvät naamasta, mutta ainuttakaan iltaa en vaihtaisi pois. Tämä on vaan minun juttuni. Ja tämä ilta on tanssireissu parhaimmillaan. Itselleni uusi tanssipaikka, ilta täynnä mieleistä musiikkia ja yöllinen kotimatka, joka taittuu kahvia juoden ja syntyjä syviä pohtien. Kuten miksi katuvalot eivät pala öisin? Ja loppuuko tämä sumu koskaan? Ja miten on mahdollista, että mielestäni olen ajanut jo todella pitkään ja olen täysin valmis oikaisemaan omaan sänkyyn, mutta silti sumun seasta pilkottaa kyltti: Seinäjoki 110?

Pelastava piristys koittaa Tuurin kohdalla, kun radiosta tulee Finlandersinkin tänään esittämä Autiosaari. Miten hauskaa onkaan kääntää radioon volyymia ja hoilata aamukolmelta "missään ei kettään", kun viimeisen 1,5 h aikana tien päällä on näkynyt yhteensä neljä autoa.

Kotona. Väsyttää. Saako suunnitella jo seuraavaa retkeä?

Hiekkaranta, Virrat 18.8.17 Finlanders

Koska tänään on luvassa vuoden viimeinen kunnon kesälavakeikka, meillä on samalla kesän päätösbileet. Käytännössä ilta ei eroa mitenkään normaalista tanssireissusta, sillä meillä on aina bileet. Mieli on kuitenkin hieman haikea, kun kesälavakausi jää taa. Onneksi otin vielä loppukirin ja suhasin kahden viikon aikana Finlandersin perässä sinne sun tänne. Eilinen retki Yppärin Merimajalle painaa silmissä, mutta kahvillahan siitä selviää.

Kesää ei voisi päättää paremmassa paikassa kuin Hiekkarannalla. Ystäväni kertoo matkalla Turun ikävistä tapahtumista, jotka tuntuvat kauniin järvimaiseman äärellä kovin epätodellisilta. Täällä on maailman pahuus kaukana. Hiekkaranta on aina kohdellut meitä erinomaisesti, eikä tämäkään ilta tuota pettymystä.

Kun on viimeisen kahden viikon aikana kuunnellut lukemattomia Finlandersin settejä, luulisi että ohjelmiston osaa jo ulkoa. Mutta ei. Heti ensimmäinen setti yllättää. Mukana on muun muassa Aamu Airistolla -valssi, Tähdet kertovat, Kultakutri ja sangen mieluisa Mitä sulle kuuluu.

Toisessa setissä mennään tunnelmasta toiseen. Aloituksena on Hiljaiset sillat ja Puhdasta kultaa, jatkuen vauhdikkaammin humpilla ja cha challa. Marleena on aina hauska. Huikean Tinasormuksen ohella tulee yllättäen klassikko Rannalle, sannalle. Kyseinen kappale on vuodelta 1994 ja ensimmäisiä Finlandersin biisejä, joihin olen aikoinaan tutustunut. Mahtavaa päästä kuulemaan vihdoin livenä! Setin lopussa päästään vielä polkkaamaan. Onneksi settiin mahtuvat väliin myös hitaat valssit, etteivät tanssijat täysin sula lattialle. Lämpöä ei nimittäin tältä illalta puutu.

Rannalle, sannalle. Kuva Kalajoen hiekkasärkiltä edellisenä päivänä.

Tauolla käymme tankkaamassa kahviossa ruisleivät. Ovat niin isoja, että nälkä pysyy loitolla koko illan. Plussaa siitä, että tarjolla on myös kinkuttomia leipiä, tämä lämmittää aina sydäntäni. Hiekkarannalla on seuraavana päivänä hääjuhlat tulossa ja osa koristeista on jo paikoillaan. Puitteet ovat siis normaalia hempeämmät. Miten minun tekeekään mieli irrottaa yksi valkoinen pom pom -koriste, kiinnittää se hameeseen pupunhännäksi ja kirmata pitkin tanssilattiaa! Syytän lyhyiksi jääneitä yöunia.

Jos ihan varovasti irrottaisin...

Kolmas setti jatkaa reipasta linjaa, välillä hieman hengähdetään. Mamban Pieni lemmenleikki sopii ohjelmistoon kuin tehty. Anna jatkua yön on edelleen aivan yhtä ihana. Vauhtia pitää yllä Kaikki laivaan ja Linda Linda.

Niin taas koittaa neljäs ja viimeinen setti. Taas tässä kävi näin ja Autiosaari alkuun, loppuvalsseina Lauluni teille lauloin ja Uralin pihlaja. Encorena Seinähullujen Banaania poskeen, jota kuunnellessa ja katsellessa aina miettii, että miten kaikki Finlandersin jäsenet voivatkin olla niin hyvällä tavalla vajaita.

Loppuhuipennuksena on inhokkini Roll Over Beethoven. En anna sen latistaa tunnelmaa, pääasia että Haaveissa vainko oot mun mahtui viimeiseen settiin. Keskityn kertaamaan sitä mielessäni. Beethoven on yhtä epämieluisa kuin muistinkin, mutta vielä hieman pidempi. 

Kotimatkan alkaessa olen vielä niin fiiliksissä, etten taaskaan muista huomioida tienviittoja. Onneksi ystäväni hoitaa kartturin hommansa huolella. Ilman häntä seikkailisin tällä hetkellä luultavasti Parkanossa.

Mitä kesästä jäi päällimmäisenä mieleen? Toki kaikki tanssi-illat tarjosivat lystiä. Yksittäinen kesän kohokohta oli kuitenkin tuikitavallinen arkipäivä, jolloin lähdin ajamaan syvän ketutuksen vallassa töihin ja Järviradiosta sattui tulemaan tänäkin iltana kuultu Humppamies. Miten voikaan maailma kirkastua muutamassa sekunnissa yhden laulun ansiosta. Tuo hetki kuvastaa niin osuvasti sitä, mistä keikkailussa on kohdallani kyse: saan uskomattoman paljon voimaa arkiseen taaperrukseen. Sitä istuu autossa työmaan parkkipaikalla ja miettii, ettei ikinä saa kammettua itseään autosta ulos. Ei pysty. Sitten alkaa selata puhelimesta keikoilla kuvaamiaan videoita ja kuvia. Muistelee millä reissulla mikäkin on kuvattu. Mieleen tulee tanssit, joissa Kari törmäsi takapuolellaan Lassen koskettimiin. Se oli hauskaa se. Harva osaa soittaa edestä ja takaa. Lopulta nauraa autossa ääneen ja päättää, että jos sitä vaan lähtisi hakemaan rahat pois pyörimästä. Pääsee taas uusille keikoille, keräämään uusia muistoja.

Yppärin Merimaja, Pyhäjoki 17.8.17 Finlanders

Silmäilin keväällä keikkakalenterista Yppärin Merimajaa ja mietin, että tuossa olisi passeli retkikohde. Vain 20 km Kalajoelta eteenpäin ja meren lähellä, eli tarjolla olisi varmaan mukavat maisemat. Sittemmin luovuin ajatuksesta. Seuraavana päivänä on tiedossa visiitti Virtain Hiekkarannalle, niin keskitytään siihen.

Kunnes sitten kotiudun torstaina töistä. Kesäinen ilma huikkii minua maantien suuntaan. Kuinkas pitkä matka sinne Pyhäjoelle olikaan? Vieläkö ehtisi? Nyt olisi kyllä loistotilaisuus toteuttaa tälle vuodelle vielä yksi roadtrip. Seuraavan päivän ainoa velvollisuuteni on lähteä ajoissa Hiekkarantaa kohti. Jos vaan keräisi eväät kasaan ja hyppäisi autoon. Joo.

Matkalla pysähdyn pikaisesti Kalajoen hiekkasärkillä ihastelemassa huikeita rantanäkymiä. Tällä retkellä matka on vähintään yhtä tärkeä kuin määränpää. Perille löytäminenkin on toki harvinaisen helppoa, selviydyn ilman mitään apuvälineitä. 

Yppärin Merimajalla on tanssittu kesän ajan torstaisin, klo 20 - 00.30. Lava on rakennettu vuonna 1965. Hauska yksityiskohta on aivan tanssipaikan vieressä kiertävä vanha ravirata, jonka keskikentällä on hulppeasti pysäköintitilaa. Onneksi kävin silmäilemässä hiekkasärkkiä, sillä täällä ei merimaisemaa ole tarjolla. Tai no terassin luota näkee pilkahduksen, että tuolla se meri siintää. Henkilökunta kertoo rannalle pääsevän pientä tietä pitkin, matkaa tulee 500 metriä. Lähden ensimmäisellä tauolla kävelemään maisemien toivossa, mutta rohkeuteni pettää umpilepikossa kulkevan tien ensimmäisessä mutkassa. Merimaja voisi vuokrata yksinäisille, pelokkaille naisturisteille seuralaisia, jotka saattelisivat turvallisesti rantaan ja vielä takaisinkin.

Itse tanssilava on oikein idyllinen, hyvällä tavalla vanhaa aikaa henkivä. Tanssilattialla riittää tilaa, mutta muuten kaikki palvelut ovat muutaman askeleen sisällä. Grillin ja kahvion hintataso näyttää mukavan huokealta. Tanssisalin kattoa kiertävät valot luovat tunnelmaa ja ilma kiertää hyvin, kun muutama ikkuna on nostettu pois paikoiltaan.

Merimaja onkin mieleeni myös siitä syystä, että täällä ei välttämättä tarvitse mennä edes esiintymislavan nurkan taakse kurkkimaan, vaan voi jäädä ihan vallan pihan puolelle, ikkuna-aukon taakse lymyämään. Hyvin kuuluu ja näkyy. Paitsi että hyttyset syövät elävältä, joten oikeasti ulkona ei kestä kahta minuuttia kauempaa.

Finlandersilla on taas uudet t-paidat. Olen joskus ääneenkin huokaillut, miten kiva olisi jos esiintymisasuja olisi vuoden mittaan useammat kuin kaksi erilaista. Nyt niitä on! Kesäpaitoja on näkynyt jo kolmea erilaista, tyylikkäitä kaikki. Harmi ettei mitään mallia ole tullut myyntiin.  

Koko ilta sujahtaa ihan liian nopeasti ohi. Neljä settiä tulee ja silti ei malttaisi millään lähteä. Aivan hyvin voisi vielä muutaman tunnin kuunnella. Illan teemaan sopivasti tänään on vuorossa Ihana ilta, siitä tulee aina niin hyvälle mielelle. Kuin myös mainiosta polkasta Väärä vitonen, jota en ole ikuisuuksiin keikoilla kuullut. Näin alkukesästä videopätkän, jossa Finlanders esitti jollain lavalla Aaltoihin-kappaleen ja toivoin, että voi kunpa tuon kuulisi livenä vielä kesän mittaan. Ihan loppukesään joutui odottamaan, mutta nyt se on pari kertaa kuultu. Kunnon kesäbiisi.

Viimeistä valssia kutsutaan laulamaan lavaa emännöivä Maikki Pisilä, jonka toiveesta viimeisenä valssina soi Sininen huivi. Mahtava suoritus niin laulajalta kuin soittajiltakin, kun tilanne tulee kaikille osapuolille yllättäen eteen. Lavaemännältä käy laulu niin vaivatta, että on pakko selvittää kuka hän oikein on. Pisilän taustalta löytyykin ihana tarina siitä, miten hän on kolmekymppisenä aloittanut laulajan opinnot ja ollut mukana muun muassa The Voice of Finlandissa.

Illan päättyessä kiiruhdan kahvioon hakemaan kotimatkalle vähän lisää evästä. Jäljellä oleville sydänmunkeille on varattu pusseja, jotta mukaansa voi ostaa useammankin. Otan kaksi munkkia ja koska hinta on edullinen, kehotan pitämään vaihtokolikot tippinä. Myyjä on niin ystävällinen, että lähden kahviosta lopulta kolmen munkin kera. Nyt minulla on hillomunkki kotimatkan jokaiselle tunnille! 

Yöllä on niin hienoa ajaa kotiin, ei ole kiire mihinkään ja tietää pääsevänsä tansseihin taas huomenna. Uusiin tanssipaikkoihin tutustumista ja tien päällä olemista ei mikään voita. Merimajalla tuntematon herrasmies sanoi ohikulkiessaan "Sinä olet usein Finlandersia katsomassa". Niin minä taidan olla.

Kuviakin otin reissussa, ne ovat vaan puhelimessa jumissa. Minä sitten inhoan kaikkia hiustenkuivaajaa teknisempiä laitteita.

Kortesjärven Rantamaja 8.8.17 Finlanders

Tämänkertainen tanssireissu alkaa aurinkoisissa merkeissä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Sisäinen paiste johtuu siitä, että tiistain ympärille osuu kolme peräkkäistä vapaapäivää. Reiluun neljään kuukauteen ei ole liikaa vapaita mahtunut, joten tällainen putki tuntuu enemmän kuin luksukselta. Ei tarvitse sännätä tansseihin työvaatteet päällä viimeistä settiä kuuntelemaan. Takaraivossa ei myöskään jyskytä, miten aamulla muutaman tunnin päästä on taas mentävä. Niin ihanaa lähteä rauhassa matkaan ja nautiskella ilman huolen häivää. 

Viime kesänä Rantamajalle osaaminen oli vielä hieman hapuilevaa. Tänä vuonna suunnistamme kohteeseen kuin konkarit. Tanssilavahan sijaitsee ihan keskellä ei-mitään, mutta kuitenkin vain 70 km päässä Seinäjoelta. Odotan paikalle suuntaavan paljon väkeä, sillä kyseessä on Finlandersin ensivisiitti Rantamajalle. Loppumatkasta hieman oudoksumme, että saamme ajella ihan yksin. Ei näy ketään muita. Varmistan kartturilta olevamme liikkeellä oikeana päivänä ja alkoihan ne tanssit nyt varmasti klo 19? Toteamme yhdessä tuumin kaiken täsmäävän. Pihaan ajaessamme paikalla on kolme autoa. Onneksi myös Finlandersin bussi on parkissa, muuten alkaisi jo huolestuttaa. Lipunmyynti on auki, joten ei kun sisään. Tässä vaiheessa selviää, että kaikki muut ovat vasta matkalla tansseihin, sillä oikea alkamisaika on 19.30.

Kun saapuu tosi ajoissa, saa hyvän parkkipaikan bussin läheltä!

No, parempi liian aikaisin kuin myöhään. Saammepa kuulla muutaman ylimääräisen biisinpätkän soundcheckin muodossa ja juoda samalla ilmaiset kahvit. Ei yhtään hassumpi tapa aloittaa tanssi-ilta. Rantamajalla on tosiaan koko kesän ilmainen kahvitarjoilu tansseissa. Onkohan liian voimakas ilmaus, jos sanon rakastavani tätä paikkaa? Lipunmyynnissä on karkkitarjoilu ja kahvia saa juoda ilmaiseksi koko illan. Maanpäällinen paratiisi.

Rantamajan puitteet ja maisemat tekivät vaikutuksen jo viime kesänä, enkä keksi mitään valittamista nytkään. Paljon viihtyisiä yksityiskohtia sisustuksessa, sopivan hämärä tunnelmavalaistus, tanssilattia täynnä iloisia ihmisiä ja kahviossa ja grillissä hyvät tarjottavat.

Ja ne esiintyjät. Finlanders pistää parastaan neljän setin ajan. Humppamies on tänään poikkeuksellisen hulvaton, kuten myös monet muut kappaleet. Reipasta menoa riittää pitkin iltaa. Ei kuitenkaan mitään räminää ja räiskettä, vaan tanssimusiikkia. Itse kun olen tällainen kummajainen, etten lämpene paritanssille yhtään, mutta pidän silti täysin palkein tanssimusiikista.  

Polkatkin kuullaan illan mittaan ja kovasti ilahduttaa huomata, ettei tanssilattia suinkaan tyhjene polkkaparin ajaksi. Kortesjärvellä ymmärretään hyvän päälle. Lukuisissa tansseissa tekemieni havaintojen perusteella sanoisin, että polkkaa ei voi tanssia suupielet alaspäin. Lavis-tunneillakin se kirvoittaa aina parhaat naurut, kun kaikki yrittävät pysyä tahdissa mukana. 

Mitenköhän monta kertaa Haaveissa vainko oot mun täytyisi kuunnella, että siihen kyllästyisi. On se vaan niin käsittämättömän hyvä. Kuten on koko ilta. Lauluni teille lauloin -valssin sanat "Lauluni teille lauloin, tunteeni niihin annoin" pitävät taas täysin kutinsa Finlandersin osalta.

Kotimatkalla, täysikuun loisteessa pohdimme, miten täydellinen voikaan ilta olla. Vielä kun iltateetä juodessa löytää laukustaan Rantamajalta saadun Hopeatoffeen, niin parempaa päätöstä ei voi reissu saada. 

Halkosaari, Lappajärvi 3.6.17 Finlanders

Halkosaari on lähialueiden kesälavojen aatelia tunnelmansa suhteen. Täällä on vietetty monet hauskat illat. Ensimmäisellä visiitilläni tulin katsomaan Neljänsuoraa ja ostin samalla ensimmäisen fanihupparini. Sittemmin erinäisiin fanituotteisiin on uponnut muutama satanen. Paitsi jos äiti luet tätä, niin vitsi vitsi, oikeasti summa on vain kymmeniä euroja.

Olen vieraillut viime aikoina niin ahkerasti kesälavoilla, että kesäfiilis on ottanut ihan haltuunsa. Lähdinkin päivällä lenkille ilman pipoa ja hanskoja. Pyörsin nöyrästi postilaatikon paikkeilta hakemaan puuttuvia asusteita, koska jäätävä tuuli puhalsi edelleen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Myös eilisellä keikalla paleli niin paljon, että nyt lähden matkaan kunnon kerrospukeutumisella. Kaulahuivi vielä, niin tänään ei hytistä kylmästä!

Tanssit järjestetään sangen myöhäisellä aikataululla, klo 21 – 02. Olemme hyvissä ajoin paikalla ja tarkenemme istua hetken Halkosaaren terassilla ennen tanssien alkua. Vieressä aukeaa maalauksellinen järvimaisema ja taustalla soi levymusiikit: Voiko ihanammin päivän enää alkaa… Ei ainakaan tanssi-iltaa voisi paremmin aloittaa.

Ensimmäisen setin aikana ei ehdi palella, siitä pitävät etupäässä huolen Tinasormus ja Linda Linda. Varsinkin ensin mainittu on noussut nopeasti yhdeksi keikkojen kohokohdaksi. Pidin kovasti aikoinaan kappaleesta Janne Hurmeen esittämänäkin, mutta tämä sovitus on kerrassaan verraton. Aloitussetissä on mukana myös ihana Jos saisin sinut minua vasten.

Tauolla alkaa kylmätä sormia ja varpaita. Olisipa hanskat ja villasukat. Onneksi pääsee kahville. Otan kahvin kaveriksi berliininmunkin, se lämmittää ainakin henkisesti. Ihailen kaikkia supernaisia, jotka ovat pukeutuneet hameeseen. Kuten eräs tanssija toteaa: jos nyt ei käytä kesämekkoa, niin ei sitä tule käytettyä myöhemminkään. Itse jätän suosiolla tämän vuoden väliin.

Toinen setti tarjoilee muun muassa cha chata, polkkaa ja rokkia. Great Balls of Fire ja Beatlesin Help toimivat mainiosti parina, sillä ne molemmat läpäisevät erittäin kriittisen rokkiseulani.

Kolmannen setin aloittaa foksi Kuin helminauhaa ja sen parina tulee Kesä -92. Tuolloin on ainakin laulun sanoituksen mukaan ollut lämmin. Autiosaari ilahduttaa kovasti. Jokainen pieneltä paikkakunnalta kotoisin oleva pystyy samaistumaan "Missään ei kettään, lähekkö silti" -meininkiin. Iloittelu jatkuu itselleni aina niin mieluisilla jenkoilla, tällä kertaa vuorossa ovat On lautalla pienoinen kahvila ja Sirkkojen tanssi. Setin lopussa kuullaan vielä Kasevan Striptease-tanssija sekä Haaveissa vainko oot mun. Jokainen setti voisi päättyä näihin biiseihin. Kaseva on aina kova ja Haaveissa vainko oot mun on vienyt sydämeni täysin. Se vain paranee jokaisella kuuntelukerralla.

Tässä vaiheessa fiilis on niin korkealla, ettei edes palele ihan silmittömästi. Viimeinen setti kuvastaa hyvin koko iltaa; mukana on sopivasti niin vauhdikkaita kappaleita kuin herkistelyäkin. Esimerkiksi Marie, Marie ja Banaania poskeen tarjoavat vauhtia ja From Russia with Love tuo niiden vastapainoksi rauhallisuutta. Puhdasta kultaa on aivan nimensä veroinen.

Takana on neljä Finlandersin keikkaa kahdeksan päivän aikana. Tämä olisi juuri sopiva tahti jatkossakin. Harmi, ettei se toteudu. Jokaisella neljällä keikalla kappaleet ja tanssilajien järjestykset ovat vaihdelleet, koskaan ei tule tunnetta siitä, että taasko tätä samaa. Minulla on nyt jo ikävä kaikkia ja kaikkea. 

Kotimatkalla auton mittari näyttää sitkeästi -2. Meillä on siitä huolimatta riehakas tunnelma, varpaatkin alkavat jo sulaa. Kartturini on valppaana ja bongaa kauniin utuisen maiseman, johon on pakko pysähtyä ja ryhtyä luontokuvaajiksi.

Tulipa taas ikimuistoinen ilta. Kolmen tunnin yöunilla kelpo suoritus. Loistavaa musiikkia, naurua ja kahvia, niistä oli tämäkin reissu tehty.

Lusan Halli, Kurikka 2.6.17 Finlanders ja Ässät

Ei se haittaa, että viimeksi eilen satoi rakeita. Kesä on mielentila. Olen innoissani, kun pääsen viikon sisään jo kolmatta kertaa valloittamaan uuden kesälavan. Vuorossa on Lusan Halli, jossa tanssitaan perjantaisin klo 20.30 - 02. Hinaisin mielelläni tansseja edes puolella tunnilla aikaisemmaksi, sillä parkkipaikalla on jo klo 20.10 useita autorivejä ja puolen yön jälkeen puolestaan väki selvästi harvenee.

Puitteet ovat Lusalla kunnossa, lääniä riittää niin tanssilattialla kuin muuallakin. Oikein miellyttävä tuttavuus. Sijaintikin on oivallinen; aivan ison tien lähellä, silti rauhallinen ja idyllinen ympäristö. Kahvilasta saa makeaa ja suolaista, eikä henkilökunta hermostu, vaikka en osaa päättää kehtaanko syödä vielä toisen pullan. Päädyn suklaapatukkaan.

Esiintyjäkattaus on rautainen. Molemmat bändit soittavat tanssimusiikkia laajalla skaalalla ja iloisella ilmeellä. Skaala ulottuu myös soittimiin, kun Timo soittaa nykyään polkat ukulelellään. On sitä vaan mukava seurata, kun toiset viihtyvät työssään. Tai sitten heitä vain palelee, niin on pakko olla vähän vauhdissa koko ajan. Alkuillasta paikalla on toki niin runsaasti porukkaa, että lämpöä riittää. Loppuillasta sen sijaan on niin kylmä, että tekisi mieli hakea autosta viltti ja kietoutua siihen.

Ässät

Kuvasin tansseista vaihteeksi pienen videon, illan tunnelma välittyy toivottavasti parhaiten sen välityksellä.

Helsinki-Pavi, Vantaa 28.5.17 Finlanders

Monesti olen haaveillut käyväni lavatansseissa pääkaupunkiseudulla. Haluaisin nähdä, miten meiningit eroavat syrjäisempien seutujen tansseista. Nyt on oiva tilaisuus toteuttaa tämä haave, kun olen Lappeenrannassa ja Finlanders esiintyy Pavilla. Pohjalaissilmin katsottuna Vantaa ja Lappeenranta ovat lähes vierekkäin. Tarkemmin katsottuna etäisyyttä on 210 km, mutta ei anneta sen haitata.

Olen vieläpä aiemmin lukenut lavan sijaitsevan keskellä teollisuusaluetta. Pakko tällainen on kokea. Ainut pikkiriikkisen negatiivinen asia on, että pääsen lähtemään töistä vasta siinä vaiheessa, kun tanssit ovat jo jonkin aikaa olleet käynnissä. Mutta lasken ehtiväni perille viimeiseen settiin. Se saa riittää. Lipunmyyntikin on silloin jo varmasti suljettu, niin säästän lipun hinnan. Pavilla toki on moneen muuhun lavaan verrattuna edulliset taksat, esimerkiksi tänään pääsisin opiskelijana kympillä sisään. Normaalilippukin on vain 12 euroa.

Helsinki-Pavilla (Pavintie 6, entinen Honkanummentie) järjestetään tansseja kesäaikaan peräti kolmesti viikossa; keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Kellonajat vaihtelevat viikonpäivän mukaan. Tänään on sunnuntai, eli tanssit ovat klo 17 - 21.30. Tansseja on järjestetty vuodesta 1965 saakka.

Niin. Pavi sijaitsee alle 20 km päässä Helsingistä. Maalaistyttöä jännittää nyt isolla kädellä. Tykkään ihan valtavasti autolla ajamisesta, mutta kehä III menee vahvasti epämukavuusalueelleni. Luultavasti päädyn ajamaan jotain liikenneympyrää niin kauan, että bensa loppuu, koska en uskalla kääntyä ympyrästä enää koskaan pois.

Juu. Tuolla minä sitten ajelen. Heh.

Aikataulu on sen verran tiukka, ettei yhtään ylimääräistä mutkaa saisi tulla. Sydän jumputtaen lähestyn päämäärää. Hiphei, kehä III:lla edetään ilman ongelmia! Kunnes minun ja navigaattorin välille kehittyy kommunikaatiokatkos ja poistun kehätieltä, vaikka olisi pitänyt jatkaa eteenpäin. Onneksi päädyn teollisuusalueelle, jossa on helppo tehdä U-käännös. Tulipahan nähtyä Vantaan Energian jätevoimala. Uusi lähestyminen kehä III:lle. Tässä vaiheessa navigaattori ryhtyy mököttämään, koska en noudattanut sen ohjeita. Ei puhu minulle enää mitään. Kirosanojen säestyksellä teen muutaman käännöksen täysin summamutikassa, ihan vaan sillä periaatteella, että haluan mahdollisimman pian pois kehätieltä, ennen kuin olen Mannerheimintiellä ja raitiovaunu tulee ja ajaa ylitseni. Ja tadaa: jollain ihmeellä osun oikealle tielle ja navigaattorikin leppyy ja ilmoittaa Pavin olevan lähes kulman takana. Parkkipaikalla on voittajafiilis: ajoin kehä III:lla ja löysin ajoissa perille! Ei ihan turha muija! Toki en löydä täältä enää ikinä takaisin Lappeenrantaan, mutta sitä ehtii murehtia myöhemmin.

Parkkialue on yllättävänkin suuri. Pihapiiri on ylipäätään paljon odotettua vihreämpi ja idyllisempi. Portilla saan kiltisti pulittaa vielä viitosen sisäänpääsystä. Sisätilat ovat nekin avarat, istumapaikkoja on runsaasti tarjolla. Lisää tilaa löytyy ulkoa terassilta. Harmi, ettei ole aikaa kierrellä enempää, kun Finlanders aloittaa viimeisen settinsä ihan juuri.

Koska tänään on kyseessä tällainen elämysreissu, niin en ole ladannut kovia odotuksia kappaleiden suhteen. Yksi setti menee joka tapauksessa niin nopeasti, ettei siinä paljoa ehdi. Yllätyn kovasti, kun Haaveissa vainko oot mun tulee. Olin niin varma, että jos se on tänään mukana, niin se on tullut jo aiemmin illalla. Pelkästään tämän biisin takia kannatti tulla, ei epäilystäkään! Anna jatkua yön nostaa mielialaa entisestään. On vierähtänyt pitkä tovi, kun olen sen viimeksi livenä kuullut. Vielä kun toiseksi viimeisenä valssina tulee yksi suosikkivalsseistani, Jamppa Tuomisen Lauluni teille lauloin, niin kyllä on taas elämä kohdillaan.

Pavilta ei tunnelmaa puutu, vaikka ikkunoista aukeaa järvimaiseman sijaan teollisuusalue. Itsekin yllätyn, miten perinteinen kesälavan tunnelma täällä vallitsee. Yhtään ei häviä muille lavoille. Hyvin voisin kuvitella olevani kotinurkilla, pienen paikkakunnan kesätansseissa. Talkooväkeä täälläkin on puurtamassa. Tanssijat näyttävät myös hymyilevän yhtä aurinkoisesti kuin muuallakin päin Suomea. Lavatanssit vaan ovat parasta ajanvietettä sijainnista riippumatta. Niin mielelläni olisin viettänyt iltaa vähän pidemmän kaavan mukaan.

Tarkoitus oli ostaa eväät kotimatkalle kahviosta, mutta olen liian hidas ja kahvio on jo kiinni. Onneksi matkalla näkyi useampikin 24 h -huoltoasema. Lähtiessä tulee mukava fiilis, kun portilla kiitetään käynnistä ja toivotetaan tervetulleeksi uudelleen. Mikä parasta, saan kysyttyä ammattiautoilijalta neuvoa, miten ihmeessä täältä pääsee pois. Ja kunnon opastuksella oikean reitin löytäminen onkin naurettavan helppoa. Kenenkään ei siis tarvitse jättää Pavin reissua väliin sen vuoksi, että paikalle olisi hankala mennä autolla. Jos minä selvisin, niin selviät sinäkin. Lähiseuduilta paikalle pääsee myös bussilla.

Ajoin yhteensä 420 km päästäkseni kuulemaan 45 minuuttia esiintyjiä, joiden keikalla olin viimeksi kaksi päivää sitten. Eihän tämä mitään fiksun ihmisen touhua ole. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen, että lähdin matkaan. Sain toteutettua yhden haaveeni ja ainutlaatuisia muistoja kertyi taas useita. Porvoon Shellin pihassa käynnistän auton ja radiosta sattuu tulemaan Queenin Don't Stop Me Now. "I'm having such a good time, I'm having a ball..." Lakritsituutti toisessa ja ratti toisessa kädessä starttaan hämärtyvälle maantielle ja hymy ulottuu korviin asti. Tästä tanssipaikkojen kiertämisestä jos saisi tienattua elantonsa, niin olisi aika hemmetin siistiä.

Kallioniemi, Koria 26.5.17 Finlanders

Nyt on pohjalainen kaukana kotoaan. Työkeikat ovat tuoneet minut Lappeenrantaan, joten ajomatkaa kertyy alle 100 km suuntaansa. En ole päässyt aikoihin tansseihin. Into on siis valtava. Miten paljon olen tätä kaikkea kaivannut! Vuoden ensimmäinen kesälavakeikkani! Kesä on muuten nyt. Muistatko kaikki ne asiat, joita olet suunnitellut tekeväsi "sitten kesällä"? Ei kun toteuttamaan. Pahin synti on jäädä odottamaan ilmojen lämpeämistä ja hupsheijaa, yhtäkkiä onkin syyskuu etkä tehnyt mitään. Tanssireissutkin ovat parhaimmillaan juuri nyt, kun yöt ovat valoisia, mutta peffa ei hikoile vielä autonpenkissä.

Kallioniemen lavalla (Puistolantie 1 - 3, Koria) on tanssit kesällä perjantaisin klo 20 - 01 ja sunnuntaisin klo 15 - 19. Lava sijaitsee aivan Kymijoen rannalla ja on alkujaan rakennettu vuonna 1944 joen toiselle puolelle. Vuonna 1966 lava on purettu paloiksi ja siirretty nykyiselle paikalleen. Melkoista. Kouvolasta matkaa tulee lavalle kuusi kilometriä. Matkan varrella näkyy olevan iso kauppakeskus Veturi, eli tanssi-illan voi aloittaa shoppailulla.

Viikko sitten perjantaina lähdin junalla Pohjanmaalle ja näin Kouvolan lähellä, ihan junaradan ääressä tanssilavan. Parkkipaikka oli täynnä autoja. Siinä vaiheessa oli jo niin kova ikävä Finlandersia ja lavatansseja, että laskin lähes tunteja tähän perjantaihin. Ei tullut katsottua kartasta, mikä lava oli kyseessä. Ajaessani Kallioniemen parkkialueelle tajuan tämän olevan juuri sen lavan, joka näkyi junan ikkunasta. Hauska sattuma. Autoja riittää nytkin.

Kallioniemen pihapiiri on harvinaisen viihtyisä. Viereinen Kymijoki tarjoaa hulppeat maisemat ja rantaa pitkin kulkee polku. Rannalle vievien portaiden luona on myös pöytä ja penkit. En ole mikään söpöstelijä, mutta jos Kallioniemen miljöötä pitäisi yhdellä sanalla kuvata, niin se olisi romanttinen. Onneksi pihalla leijuvat jättimäiset hyttysparvet pitävät huolta, ettei realismi unohdu. Vaatisi jättipakkauksen Offia, jotta pihalla voisi rauhassa olla.

Täällä ei olekaan kahviota, vaan täällä on elämänluukku! Tykkään. Sopii minulle, joka elän syödäkseni. Luukulla on monenlaista tarjottavaa, valitsen perinteiset pullakahvit. Myös lompakkoni viihtyy täällä erinomaisesti, sillä iso pulla ja kahvi maksavat yhteensä 2,50 euroa. Huoltoasemalla pelkkä kahvi maksaa tuon verran.

Pulla on niin iso, ettei tahdo mahtua kuvaan.

Sisällä on mukavasti istumatilaa ja ulkoterassi on todella iso. Tanssista väsyneitä jalkoja mahtuu varmasti lepuuttamaan, vaikka väkeä on paljon paikalla. Tanssijoiden ikähaitari on ilahduttavan laaja.

Terassin maisemat ovat ok+.

Esiintymislava on juuri minulle sopivan mallinen, sillä se mahdollistaa halutessaan kurkistelun nurkan takaa. Ei me pohjalaiset pidättyväisiä olla, mutta kyllä tuttavallisuudessa joku roti on oltava. Näin pitkän tauon jälkeen ei vaan uskalla tyyrätä ihan eturiviin. Ehkä seuraavalla keikalla voisi mennä jo vähän lähemmäs, niin että näkisikin jotain.

Onhan tää näkymä esiintyjistä täältä nurkan takaa aika... rajallinen. Mutta ihan riittävä.

Esiintymislavan seiniin on maalattu Kallioniemen pihapiiri. Pylväätkin on koristeltu vehreiksi.

Finlanders hemmottelee meitä neljän setin verran. Koska olen kaivannut keikkoja niin kovasti, katson tänään kaikkea jälleen ruusunpunaisten, hattaralla kuorrutettujen lasien läpi. Kaikki on ihanaa. Erityisen ihanaa on tietysti Haaveissa vainko oot mun, jota olen muutaman viikon ajan kuunnellut YouTubesta lukuisia kertoja. Aamulla, päivällä, illalla, yöllä, autossa, junassa, kävelyllä, joka paikassa. On se niin hyvä. Kuin myös Autiosaari. Tämä on vasta toinen kerta, kun kuulen sen livenä. Vähintään yhtä hyvä kuin ensimmäisellä kuulemalla.




Illan mittaan tulee sekä jenkat, polkat että masurkat. Taidan olla ainut, jonka mielestä nämä ovat ihan ykkösiä. Kyseiset tanssilajit eivät ole nykyään kovin suuressa huudossa, mutta itselleni kaikkein mieluisimmat. Ja humpat tietysti myös. Hei Humppamies tulee tänään! Ja Abu-Hassanin vaimot. Mitä sulle kuuluu on myös vuorossa. Ei tällaisen illan jälkeen voi kuulua kuin hyvää.

Täydellinen tanssi-ilta. Loistavat esiintyjät, tunnelmallinen kesälava, jossa en ollut aiemmin käynyt ja vielä aurinkoinen sää kaupan päälle. Mitään ei voisi enempää toivoa. Kallioniemen lava meni heittämällä omaan top 10 -listaani.

Latosaari, Lapua 11.3.17 Finlanders, Henkka & Kulkurit

Nyt on kyllä. Kaksi huippubändiä samana iltana, samassa paikassa. Melkoista. Edellisestä tanssireissusta on vaan niin kauan, että olen ihan hukassa. Moneltako tanssit nykyään alkaa? Kauanko matkaan menikään? En ole nähnyt ystävääni viikkoihin, tunnistanko enää häntä? Mitä jos poimin kyytiin väärän henkilön ja ystäväni sadattelee tien varressa, että missä se Päivi kuppaa. Kaikki vaatteetkin näyttävät jotenkin vääriltä. Mitään päällepantavaa. Taatusti en osaa enää kirjoittaa. Mikähän Bloggerin salasana oli? Missään nimessä en osaa ottaa kuvia uudella puhelimella.

Henkka ja Kulkurit

No, alkukankeuden jälkeen selviän perille juuri ajoissa (klo 20) ja toivottavasti oikean henkilön seurassa. Henkka ja Kulkurit viihdyttävät meitä ensimmäisen tunnin ajan ja jatkavat kaikkiaan neljän setin verran. Heitä on kyllä taas ilo kuunnella ja katsella. Iloisella meiningillä hyvää tanssimusiikkia, mitä enempää voisi vaatia? Itse en ainakaan keksi mitään. Jokaisella Latosaaren esiintymisellä olen myös kuullut muiden kehuvan poppoota. Heillä on tapana yllättää uudet kuulijat positiivisesti.

Onhan nää kitaristin tennarit nyt hei hienot!

Finlandersin aloittaessa oman urakkansa muistan orkesterin uusineen ohjelmistoaan viime näkemän jälkeen. Pahus. Onko joku joskus jostain asiasta todennut "Olipa hyvä uudistus, nyt on paremmin kuin ennen"? Niinpä. Onneksi setti sentään alkaa tutuilla valsseilla ja fokseilla, ettei tarvitse heti pahoittaa mieltään.

Finlanders

Kovin pitkälle ensimmäinen setti ei pääse, kun tuttujen biisien jatkeeksi ujutetaan Tinasormus. Timo tietenkin laulaa, koska hän on eniten Janne Hurmeen näköinen. Tässä kohtaa taas muistan, miksi käyn Finlandersin keikoilla. He ovat vaan niin hyviä. Mitä minä tässä murehdin ohjelmistoa, kun kaikki kuulostaa heidän esittämänään niin hyvältä. Toisena "uutena" kappaleena on Linda Linda, joka sekin toimii erinomaisesti. Miller-tango ja St. Paulin lyhtyjen alla jatkavat uutta ohjelmistoa, kuten myös humpat Lihavat on lepposia ja Jimmy banjoaan hän soittaa.

Toinen setti sekoittaa pasmani täysin. Taas tässä kävi näin -biisin pariksi kuulutetaan Tuure Kilpeläistä. Odotan Unkarinsyreeneitä tai Ystävänpäivää, mutta ei. Tulee Autiosaari! En kestä. En pidä kovinkaan monesta tällä vuosituhannella tehdystä kappaleesta, mutta Autiosaari on iso poikkeus sääntöön. Täyttä timanttia. Ihastuin biisiin heti ensi kuulemalta viime kesänä, enkä usko kyllästyväni siihen ainakaan lähivuosina. Yksi parhaita muistoja kesältä 2016 on, kun pääsin kuulemaan tämän livenä, Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin esittämänä.

Monesti olen hiljaa mielessäni miettinyt, miten mahtavaa olisi, jos joku orkesteri soittaisi kappaletta lavoilla. Mutta että Finlanders! Tämä on vaan minulle liikaa. Loppukeikan aikana tulee vielä kaikenlaisia uusia ja vanhoja biisejä, mutta ne menevät minulta vähän ohi. Autiosaari! En pääse tästä yli. Jospa seuraavalla kerralla pysyisin jo paremmin asiassa kiinni? Jää nähtäväksi.

En ollut edes tajunnut, miten paljon olen keikkoja kaivannut tauon aikana. Odotin illalta paljon, mutten silti odottanut fiiliksen olevan näin huipussaan. On tämä kyllä kivaa.

Kaiken lystinpidon jälkeen pari painavampaa sanaa. Monet ajavat tansseihin pitkiäkin matkoja ja usein yksin. En halua maalata piruja seinille, mutta tapaan pitää tanssireissuilla autossa varavaatteita, vilttiä, taskulamppua ja heijastinliiviä. Saattaa kuulostaa yliampuvalta varautumiselta, mutta tein hiljattain parin viikon työreissun eteläisempään Suomeen ja havaitsin, että uudehko, asianmukaisesti huollettu auto voi vallan hyvin jättää sinut tien päälle. Siinä kun ottaa puhelimen käteensä apuvoimia soittaakseen ja huomaa puhelimen vetäneen viimeisen henkosensa, hiipii väkisinkin mieleen, että on tanssireissuillakin syytä varautua vastaaviin tilanteisiin. (Ei hätää äiti, mulle ei enää toista kertaa voi käydä tolleen.) On mukavampi kipittää läheiseen taloon lainaamaan puhelinta ja odotella autossa avun saapumista, jos on edes lämpimät vaatteet yllä.

Kyseinen reissu opetti muutaman muunkin seikan, jotka haluan kanssanne jakaa:

• Jos joudut vaihtamaan kulkuneuvoa kesken matkan, siirrä kaikki tavarasi hajonneesta autosta. Myös ne, jotka olit pakannut ihan ensimmäisenä takakontin pohjalle. On helpompaa, kun osa tavaroista ei jää matkan varrelle.
• Jos käännät autoa ahtaassa, alaspäin viettävässä paikassa, jossa lumikerroksen alla on peilijäätikkö, pidä liikkeet rauhallisina. Älä henkäise "voi paska, ajoinko mä jo liian lähelle ojaa", tee äkkijarrutusta ja yritä lähteä pakittamaan reippaalla kaasulla. Menee lapiohommiksi.
• Jos auton vara-avain on 300 km päässä, pidä ihmeessä hyvä huoli siitä hallussasi olevasta kappaleesta. Jos kuitenkin tiputat sen työpaikan vessan lattialle ja havaitset asian vasta 12 h kuluttua, huolehdi, että olet hankkiutunut niin rehellisten kollegojen seuraan, että avaimesi on poimittu talteen.
• Pidä huolta myös kotiavaimestasi. Jos laitat sen matkaan lähtiessä "varmaan paikkaan, jossa se ei pääse reissussa hukkumaan", ota muistin virkistykseksi vaikka kuva kätköpaikasta. Ei tarvitse sitten kotimatkalla iltamyöhään ryhtyä Parkanossa penkomaan laukkuja ja lopulta ilmoittamaan vanhemmille tulevansa yökylään.

Ja lopuksi tärkein opetus: kaikesta selviää.