Halkosaari on lähialueiden kesälavojen aatelia tunnelmansa
suhteen. Täällä on vietetty monet hauskat illat. Ensimmäisellä visiitilläni
tulin katsomaan Neljänsuoraa ja ostin samalla ensimmäisen fanihupparini.
Sittemmin erinäisiin fanituotteisiin on uponnut muutama satanen. Paitsi jos
äiti luet tätä, niin vitsi vitsi, oikeasti summa on vain kymmeniä euroja.
Olen vieraillut viime aikoina niin ahkerasti kesälavoilla,
että kesäfiilis on ottanut ihan haltuunsa. Lähdinkin päivällä lenkille ilman
pipoa ja hanskoja. Pyörsin nöyrästi postilaatikon paikkeilta hakemaan
puuttuvia asusteita, koska jäätävä tuuli puhalsi edelleen toisesta korvasta
sisään ja toisesta ulos. Myös eilisellä keikalla paleli niin paljon, että nyt
lähden matkaan kunnon kerrospukeutumisella. Kaulahuivi vielä, niin tänään ei
hytistä kylmästä!
Tanssit järjestetään sangen myöhäisellä aikataululla, klo 21
– 02. Olemme hyvissä ajoin paikalla ja tarkenemme istua hetken Halkosaaren
terassilla ennen tanssien alkua. Vieressä aukeaa maalauksellinen järvimaisema
ja taustalla soi levymusiikit: Voiko ihanammin päivän enää alkaa… Ei ainakaan
tanssi-iltaa voisi paremmin aloittaa.
Ensimmäisen setin aikana ei ehdi palella, siitä pitävät
etupäässä huolen Tinasormus ja Linda Linda. Varsinkin ensin mainittu on noussut
nopeasti yhdeksi keikkojen kohokohdaksi. Pidin kovasti aikoinaan kappaleesta
Janne Hurmeen esittämänäkin, mutta tämä sovitus on kerrassaan verraton. Aloitussetissä on mukana myös ihana Jos saisin sinut minua vasten.
Tauolla alkaa kylmätä sormia ja varpaita. Olisipa hanskat ja
villasukat. Onneksi pääsee kahville. Otan kahvin kaveriksi berliininmunkin, se
lämmittää ainakin henkisesti. Ihailen kaikkia supernaisia, jotka ovat
pukeutuneet hameeseen. Kuten eräs tanssija toteaa: jos nyt ei käytä kesämekkoa,
niin ei sitä tule käytettyä myöhemminkään. Itse jätän suosiolla tämän vuoden
väliin.
Toinen setti tarjoilee muun muassa cha chata, polkkaa ja
rokkia. Great Balls of Fire ja Beatlesin Help toimivat mainiosti parina, sillä
ne molemmat läpäisevät erittäin kriittisen rokkiseulani.
Kolmannen setin aloittaa foksi Kuin helminauhaa ja sen
parina tulee Kesä -92. Tuolloin on ainakin laulun sanoituksen mukaan ollut
lämmin. Autiosaari ilahduttaa kovasti. Jokainen pieneltä paikkakunnalta
kotoisin oleva pystyy samaistumaan "Missään ei kettään, lähekkö
silti" -meininkiin. Iloittelu jatkuu itselleni aina niin mieluisilla
jenkoilla, tällä kertaa vuorossa ovat On lautalla pienoinen kahvila ja
Sirkkojen tanssi. Setin lopussa kuullaan vielä Kasevan Striptease-tanssija sekä Haaveissa vainko oot mun. Jokainen setti voisi päättyä näihin biiseihin. Kaseva on aina
kova ja Haaveissa vainko oot mun on vienyt sydämeni täysin. Se vain paranee jokaisella
kuuntelukerralla.
Tässä vaiheessa fiilis on niin korkealla, ettei edes palele
ihan silmittömästi. Viimeinen setti kuvastaa hyvin koko iltaa; mukana on sopivasti
niin vauhdikkaita kappaleita kuin herkistelyäkin. Esimerkiksi Marie, Marie ja
Banaania poskeen tarjoavat vauhtia ja From Russia with Love tuo niiden
vastapainoksi rauhallisuutta. Puhdasta kultaa on aivan nimensä veroinen.
Takana on neljä Finlandersin keikkaa kahdeksan päivän
aikana. Tämä olisi juuri sopiva tahti jatkossakin. Harmi, ettei se toteudu. Jokaisella neljällä keikalla kappaleet ja tanssilajien järjestykset ovat vaihdelleet, koskaan ei tule tunnetta siitä, että taasko tätä samaa. Minulla
on nyt jo ikävä kaikkia ja kaikkea.
Kotimatkalla auton mittari näyttää sitkeästi -2. Meillä on
siitä huolimatta riehakas tunnelma, varpaatkin alkavat jo sulaa. Kartturini on valppaana
ja bongaa kauniin utuisen maiseman, johon on pakko pysähtyä ja ryhtyä luontokuvaajiksi.
Tulipa taas ikimuistoinen ilta. Kolmen tunnin yöunilla kelpo suoritus. Loistavaa musiikkia, naurua ja kahvia, niistä oli tämäkin reissu tehty.
