perjantai 20. tammikuuta 2017

Latosaari, Lapua 14.1.17 Henkka ja Kulkurit, Taikakuu

Eilenkin oltiin tansseissa, mutta voi kai sitä tänäänkin lähteä. Harvoin lähilavalla on tarjolla yhtenä iltana kaksi näin mieluisaa bändiä. Ei silloin voi oikein kotiinkaan jäädä. Odotan kovasti etenkin Henkan ja Kulkureiden näkemistä, viime kerrasta on liian pitkä aika.

Mainitsin jo edellisessä postauksessa, miten mukavaa on, kun tansseista on alkanut löytyä tuttuja. Sama meininki jatkuu tänäänkin heti alusta asti, monta hauskaa kohtaamista mahtuu iltaan ja seuraavia reissuja jo suunnitellaan.

Henkka ja Kulkurit
Henkka ja Kulkurit aloittavat illan taattuun tyyliinsä. Jo ensimmäisessä setissä kuullaan Matin ja Tepon vauhdikas Missä sitä ollaan oltu ja meno pysyy hyvänä koko ajan. Tämä kokoonpano on yksi hyvä esimerkki siitä, miten ohjelmisto voi olla nuorekas ja silti kunnon tanssimusiikkia alusta loppuun saakka. Esiintymistaitojen lisäksi arvostan kovasti Henkkaa ihmisenä. Hän jaksaa puurtaa monenlaista hommaa ja vaikka on ollut viime aikoina kovastikin julkisuudessa, niin yhtään ei ole noussut päähän. Ei mitään "Nooh, onhan tässä tullut oltua iltapäivälehtien kansissa ja kävinpä tossa linnan juhlissakin, mites teillä", vaan hän on aina yhtä mukava ja tavallinen.

Taikakuu puolestaan on jäänyt aiemmilta keikoilta mieleen erityisesti energisen lavaesiintymisen johdosta. Ja onhan heillä iso tukku loistobiisejäkin. Tapaamme ystäväni kanssa todeta aina kun näemme jossain pienen esiintymislavan, että tänne ei voisi ottaa Taikakuuta esiintymään, kun Metsäperä tippuisi heti lavalta pomppiessaan. Yhtyeen pisteitä nostaa myös se, että kosketinsoittaja Emppu on innokas ravien seuraaja. Ja kyllä, heidän basistissaan silmä todellakin lepää.

Taikakuu
Taikakuun ensimmäinen setti on hyvin rauhallinen ja Metsäperä pysyy lähes samoilla jalansijoilla. Odotamme tahdin vähän kiristyvän toisessa ja kolmannessa setissä, mutta ei. Rumbaa, hidasta valssia, tangoa ja otettaisiinko sitten vaikka pari hidasta foksia. Haukotus. Missä ovat kaikki Taikakuun omat, menevät biisit? Vaarallinen nainenkin esitetään kummallisen hengettömänä versiona. Koko bändin esiintyminen on iso pettymys. Ei jälkeäkään ilosta ja riemusta. Ainoat reippaammat kappaleet ovat sitten rokkia. Olisi vain pitänyt yöllä Härmästä lähtiessä jatkaa suoraan Kouvolaan Finlandersin perässä. Ilmeisesti he asettivat riman eilen liian korkealle, nyt ei mikään tunnu miltään. Kaiholla muistelemme eilisiä vauhdikkaita salsoja (Kipu ja Bamboleo), jotka laittoivat ahterin väkisinkin veivaamaan. Taikakuun salsojen aikana pystyy vallan hyvin nojaamaan lavan reunaan ja haukottelemaan.

Tanssijoille setit luultavasti kelpaavat, koska tanssilajeja tulee kyllä illan mittaan monipuolisesti. Kaikki on vaan niin hemmetin hidasta. Onneksi encorena tulee Palavat sydämet. En suostu vielä julistamaan Taikakuun huonoutta, sillä kesällä he olivat täydessä terässä. Eihän sitä ikinä tiedä mitä vaisuuden taustalla on, saattaa olla vaikka millaisia suru-uutisia tai koko yhtye kuumeessa. Toivottavasti tämä oli vain yksi poikkeus ja seuraavalla kerralla kokoonpano on taas iskussa. Ja ettei ihan menisi negatiiviseksi, niin Taikakuun esittämä versio Satumaa-tangosta on kirkkaasti paras kuulemani. Ei uskoisi, että noinkin soitetusta kappaleesta pystyy tekemään raikkaan tulkinnan, mutta se on näemmä täysin mahdollista.

Illan viihdytys jää nyt siis Henkan ja Kulkureiden varaan. Bändien kamat on aseteltu siten, ettei Henkan poppoota näe jos ei ole ihan heidän edessään, joten menemme nurkan taakse rauhassa jammailemaan. Minulle selvisi vasta viime vuonna, että sivussa olevaa käytävää sanotaan pusutunneliksi. Onhan se sopivan hämärä nurkkaus siihen puuhaan. Pidän visusti käsilaukkuni käden ulottuvilla, jos joku lähestyy. Henkan neljä settiä päättyvät timanttisiin encore-biiseihin Ihanuuteni ja Sua kaipaan niin.

Näillä näkymin Latosaareen on tulossa maaliskuussa superilta, kun esiintymässä ovat Finlanders ja Henkka ja Kulkurit. Nyt vaan  toivotaan, ettei tule keikkoihin muutoksia ja päästäisiin nauttimaan tästä yhdistelmästä.

Härmän Kylpylä, Ylihärmä 13.1.17 Finlanders, Luxus

Toiset pitävät maisemakuvauksesta, minä teen Finlandersin huppareista ja piposta asetelmia eteisen lipastolle. Ei se väärin ole.

"... tyyristä istuskella kylypylän kahavios froteepyyhet elikkä flanellihantuuki munasilla ja ajokoirannahkakintahat käsis." Näihin sanoihin päättyy Rehupiiklesin Ylihärmä-biisi ja samat sanat tulevat aina mieleeni astuessani kylpylän ovista sisään. Kintaita en ole kenelläkään vielä havainnut, mutta vähintään kylpytakissa joku aina liikkuu ja pelkkään pyyhkeeseen pukeutuneitakin silloin tällöin näkyy käytävillä. Minulla on haalea muistikuva, että menneinä vuosina kahviossa olisi istuttu myös hiihtopuvussa, monot jalassa. Se on kyllä ihan parasta poiketa hiihtolenkillä pullakahville, juuri niin tekisin itsekin.

Aloitamme illan perinteisesti kahviosta, ennen kuin se suljetaan. Tarjolla on monen sortin pullaa ja sämpylää, karpalojuustokakkua ja Omar-munkkeja ja ties vaikka mitä. Valitettavasti lähdin matkaan suoraan ruokapöydästä, niin tyydyn nyt pelkkään kahviin.

Viisaita sanoja kahvion seinällä, allekirjoitan täysin.
Finlandersin lisäksi esiintyjänä on Tanssiorkesteri Luxus. Näin heidät jo lokakuussa Kalliojärvellä ja tykästyin heidän ohjelmistoonsa. Ei heistä kukaan taida hirveästi illan mittaan hymyillä, mutta biisit ovat hyviä. Tanssimusiikkia, ilman mitään pappameininkiä. Vielä kun paikalla on sen verran porukkaa, etten oikeastaan edes näe toiselle lavalle, niin eipä sieltä ilmeitä paljoa bongailla.

Jos ihan totta puhutaan, niin en näe Finlandersistakaan kuin Timon. En halua tukkia tanssijoiden eteen, niin jään tutulle paikalle lavan päätyyn. Siinä on nyt vain sermi edessä, mikä rajoittaa näkyvyyttä. Pääasia, ettei fiilistä rajoita mikään! Seuraavaan keikkaan on taas monta viikkoa aikaa, niin täytyy ottaa kaikki ilo irti. Ovat he vaan mahtavia, kun jaksavat illasta toiseen viihdyttää. Nytkin on juuri takana rankka laivareissu myrskyn kourissa, mutta mistään sitä ei huomaa. Kolme settiä painetaan täysillä. Mukana vilahtavat muun muassa Puhdasta kultaa, Jos olet onnellinen ja aina vaan yhtä ihana Haaveissa vainko oot mun. Iih. Jälleen aivan liian nopeasti koittaa illan viimeinen kipale, Sinulle vain. Ihan lopuksi vielä Rappiolla ja Get on, tällä kertaa ilman toista bändiä. Olisi ollut mukava kuulla, miten Luxukselta olisi Hurriganes taipunut.


Olen tutustunut tanssien myötä jonkin verran uusiin ihmisiin ja tuttujen tapaamisesta onkin tullut hauska bonus iltoihin. Sen lisäksi, että saa istua kahvilla ja nauttia verrattomista esiintyjistä ja musiikista, saa myös vaihtaa kuulumisia mahtavien tyyppien kanssa. Tansseissa kaikki ovat vielä niin iloisella mielellä. En vain osaa kuvitella mitään tämän parempaa ajanvietettä.

Lähtiessä pohdimme, että mitä jos vaan lähdettäisiin tästä ajamaan kohti Kouvolaa, missä Finlanders seuraavana päivänä esiintyy. Ei sinne olisi kuin reilut 400 km. Päädymme kuitenkin ajamaan kiltisti kotiin. Lupaan itselleni, että nyt en kirjoita blogia, vaan keskityn koulutehtäviin. Viikon päästä sekä koulutehtävät että blogi ovat edelleen kirjoittamatta, joten hoidan edes jälkimmäisen.

Loppusanat saa tällä kertaa lausua Kaj Kunnas:




sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Latosaari, Lapua 7.1.17 Finlanders, Onnentähti


Tiedän jo tässä vaiheessa illasta tulevan hyvän, sillä Latosaaren tanssit alkavat ja päättyvät nykyään puoli tuntia aikaisemmin! Iso peukku ja riemunkiljahdus, nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan. Mitä aikaisemmin kotioven saa yöllä avata, sitä parempi. Uusi aikataulu on siis klo 20 - 01.30.

Illan onnistumista puoltaa lisäksi se, että toisena esiintyjänä on Onnentähti. Bändi on tuttu jo aiemmilta keikoilta, mutta viime näkemisestä on kulunut jo melkein vuosi. Kokoonpano on hieman vaihtunut, kun kitaraan on siirtynyt Mika Rämä, mutta yhtä hyvältä Onnentähti kuulostaa edelleen. Tanssimusikiilla mennään, biiseihin livautellaan välillä hieman omia sanoituksia ja koko poppoo on mukana hyvällä meiningillä. Ei tyydytä pujahtamaan aidan matalimmasta kohdasta, vaan jaksetaan antaa hieman ylimääräistä, mitä arvostan isosti. Yhtään ei haittaa myöskään se, että heillä on ohjelmistossaan Skädämin Katujen kuningatar, yksi ihkuimmista lauluista mitä maailmasta löytyy.



Finlandersin viime näkemisestä ei ole kulunut ihan vuotta, mutta edellinen keikka kuitenkin sijoittui viime vuoden puolelle, joten on tätä jo odotettu. Ensimmäisen setin avaa tuttu Kultaa ja hopeaa, mutta sen jälkeen illan ohjelmisto jaksaa yllättää. Tututkin biisit tulevat jotenkin yllättävässä järjestyksessä, niin että kaikki tuntuu uudelta. Pelkästään ekaan settiin mahtuu mieluisia harvinaisuuksia Jos saisin sinut minua vasten, Timon laulama Jotain taikaa sinussa on ja Lumilintu. Ensimmäisenä jenkkana kuullaan On lautalla pienoinen kahvila, jonka parina tulee yksi oman iltani kohokohdista: Rempallaan. Taas yksi mahtava klassikko, jonka olemassaolon olen tyystin unohtanut. Nämä ovat aina niin hauskoja tilanteita, kun jonkin kappaleen edellisestä kuulemisesta on kulunut varmaan 25 vuotta ja sitten kun se yhtäkkiä kuulutetaan ja on pakko henkäistä "Oi vitsi, tää on tää, tää on niiiiiin hyvä!"


Viimeisen setin aloittavat tunnelmalliset Oikeesti ja Paljaana, joista siirrytään vauhdikkaisiin Kaikki tytöt ja Viuhahdus -kappaleisiin. En kasvojas muista ja Granada -tangojen jälkeen tulee ihanat foksit Flirtaten ja Saanhan olla hän. Viimeiset kappaleet ovat Ota kii ja En, joista varsinkaan jälkimmäistä en osannut odottaa tuohon paikkaan yhtään. Encorena kuullaan ensin Rappiolla, jonka jälkeen Onnentähti liittyy mukaan menoon ja Get on rokataan molempien bändien voimin. Olihan tänään taas menoa ja meininkiä kerrakseen!

Get on ja soittajia vaikka muille jakaa.

Latosaaressa oli jälleen tupa aika lailla täynnä koko illan. Vaikka lavatanssien kuihtumisesta niin paljon julkisuudessa puhutaan, niin itse en ole moista huomannut ainakaan tällä seudulla. Hyvä näin.

Avasin ennen tansseja hiihtokauden. Huulirasva oli mukana siivittämässä menoa.

Olen tehnyt viime aikoina pari löytöä YouTubesta. Ensimmäinen sattui joulun alla, kun olin lenssussa ja selasin kivoja biisejä piristykseksi. Vastaan tuli kuuteen osaan jaettu taltiointi kymmenen vuoden takaisesta Iloisesta Joulukonsertista. Jostain syystä nämä videot olivat jääneet minulta katsomatta. Asetuin lokoisasti sohvalle paksun nenäliinapinon ja teekupin kera ja ai että siitä tulikin rattoisa ilta, konserttia katsoen ja nauraen!

Toinen arkistojen aarre osui silmiini alkuviikosta, kun etsin biisejä edelliseen postaukseeni. YouTube ehdotti katsottavakseni Finlandersin 15-v. juhlakonserttia. Ihmettelin, miten tämäkin on mennyt ohi, mutta 1,5 h taltiointi oli näemmä lisätty palveluun vasta jouluaattona. Aikaisemmin päivällä oli sattunut niin hassusti, että olin urakoinut kaikki loput joulukarkit kaapista pois kummittelemasta. Massussa oli nyt turhan tuhti olo ja päätin siirtää kuntopyörän läppärin ääreen ja yhdistää huvin ja hyödyn.

Heti sillä sekunnilla, kun Humppamies pärähti soimaan, unohdin edes polkevani samalla pyörää. Pääsen todistamaan, kun Finlanders soittaa Humppamiestä vuonna 1999! Tämä on oikeasti kuin kaikki kirkolliset ja kirkottomat vuoden mittaan olevat juhlapyhät samalla kertaa. Konsertti on täyttä hunajaa. Mukana on useita kappaleita, joita en ole kuullut keikoilla, vaan ainoastaan cd-levyiltä, kuten Rannalla, sannalla, Suomalainen nainenLa la bamba ja Tandem-Tane. Kohdassa 50:20 on vuorossa myös yksi tällainen kipale, Gimme dat ding, jonka alkaessa putosin melkein pyörän päältä naurusta.

Konsertti sisältää myös mainion Leidit lavalla -osuuden, josta haluan erityisesti nostaa esiin Katri-Helenan, kohdassa 57:50. Arska on enemmän Katri-Helena kuin Katri-Helena itse on! En kestä. Toinen suosikkikohtani on 1:00:43, kun Kari yrittää parrakkaana Paula Koivuniemenä liehitellä Lassea Tummien silmien ja ruskean tukan tahtiin, mutta Lasse ei oikein lämpene. Herkkuhetkiin kuuluvat myös Anna jatkua yön ja Daa da daa da, ihan hirmuisen siistiä päästä kuulemaan ne noinkin monen vuoden takaa. Ainut hämmentävä asia konsertissa on Pasin puuttuminen. Aloin kulkea Finlandersin keikoilla juuri siihen aikaan, kun Pasi oli liittymässä orkesteriin, joten minun silmissäni hän on soittanut siinä aina.




Kävi vielä niin onnellinen sattuma, että tykästyin tulisesti viime vuoden joulukonsertissa Arskan laulamaan Love Is All Around -biisin suomenkieliseen käännökseen. Jälkeenpäin ainut netistä löytämäni versio on Katri-Helenan. Olen kuunnellut kappaleen ehkä biljoona kertaa ja harmitellut ettei sitä ole saatavilla Finlandersin esittämänä. Miten helppoa minun onkaan nyt kuvitella, että laulamassa on kuin onkin Arska, hempeänkeltaisessa mekossa ja hehkeässä ehostuksessa.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Härmän Kylpylä, Ylihärmä 2.1.17 Ässät

Silloin kun lähistöllä on tanssit, joiden pääsylippu maksaa 10 euroa, aloitus on jo klo 19.30 ja esiintyjänä Ässät, niin meitä ei pitele kotona mikään. Tällainen kattaus on tarjolla maanantai-iltana naistentansseissa Härmän Kylpylässä. Siitä onkin jo liian pitkä aika, kun olemme viimeksi Ässät nähneet. He esiintyvät aika ajoin näillä nurkilla, mutta nyt on mennyt useampi kerta niin, että emme ole syystä tai toisesta paikalla olleet.

Vaikka tanssilattia ei ole suuren suuri, se tarjoaa meille oivan nurkkauksen lavan päädystä, missä on hyvä jammailla discotyyliin. Tämän vuoksi tykkään täällä käydä. Lisäksi aulassa on hyvin tilaa istua tauoilla, jos haluaa välillä rauhallisemmille vesille tanssisalin puolelta. Kahvion tuotteisiin ei tarvitse koskaan pettyä, vaikka se sulkeutuukin harmillisesti jo klo 22. Tänään varhainen sulkemisaika ei haittaa. Valitsen kahvin seuralaiseksi ihanan tahmean ja pehmeän täytepullan. Kahviossa on sen verran jonoa, että pelkään toisen setin alkavan ilman meitä ja pullakuva jää ottamatta. Niin herkullisesta pullasta olisi kyllä pitänyt tulla kuva. Ensi kerralla sitten.

Ässät esittävät neljä settiä. Jokainen kappale käy sekä perinteisten paritanssijoiden jalan alle, että sopii myös mainiosti meidän omiin muuveihimme. Ihanuuteni ja Kaipaan hellää kosketusta on tietenkin paras kaksikko, mutta monta muutakin jää hyvin mieleen. Klassikkojenkkaa Nikkelimarkka kuulee enää harvoin livenä, Rakkauden kasvot on hempeilyä parhaimmillaan ja St. Pauli ja Reeperbahnin sambaversiota ei millään pysty kuuntelemaan paikallaan, pakko on vähän hytkytellä. Syksy saapuu kuitenkin iskee minuun melankolisuudessaan. Illan päättää Valsseista viimeisin, joka on yksi hienoimmista tuntemistani valsseista. Ässillä on ohjelmisto kohdillaan, eikä esiintyminen vaikuta olevan heille pakkopullaa, joten heidän keikallaan on helppo viihtyä.

Ilta tuo mieleen myös Finlandersin ja lauantaina odottavan keikan, sillä Ässien esittämät Pieni polku, Silmät niinkuin mantelit ja tango Sä kuulut päivään jokaiseen ovat mukana myös Finlandersin ohjelmistossa. Lisäksi tauolla kuullaan iloksemme Daa-da daa-da. Pakko saman tien laskea, montako yötä lauantaihin vielä on.

Tanssit päättyvät klo 23.30, eli olen kotona jo klo 00.30. Olisipa viikonlopputanssienkien aikataulu kaikissa tanssipaikoissa tällainen! Ei olisi ihan tööt seuraavana päivänä. Vielä kun lipun hinta olisi yhtä edullinen kuin tänään, niin en tekisi muuta kuin kävisin tansseissa, arkena ja pyhänä.