perjantai 18. elokuuta 2017

Yppärin Merimaja, Pyhäjoki 17.8.17 Finlanders


Silmäilin keväällä keikkakalenterista Yppärin Merimajaa ja mietin, että tuossa olisi passeli retkikohde. Vain 20 km Kalajoelta eteenpäin ja meren lähellä, eli tarjolla olisi varmaan mukavat maisemat. Sittemmin luovuin ajatuksesta. Seuraavana päivänä on tiedossa visiitti Virtain Hiekkarannalle, niin keskitytään siihen.

Kunnes sitten kotiudun torstaina töistä. Kesäinen ilma huikkii minua maantien suuntaan. Kuinkas pitkä matka sinne Pyhäjoelle olikaan? Vieläkö ehtisi? Nyt olisi kyllä loistotilaisuus toteuttaa tälle vuodelle vielä yksi roadtrip. Seuraavan päivän ainoa velvollisuuteni on lähteä ajoissa Hiekkarantaa kohti. Jos vaan keräisi eväät kasaan ja hyppäisi autoon. Joo.




Matkalla pysähdyn pikaisesti Kalajoen hiekkasärkillä ihastelemassa huikeita rantanäkymiä. Tällä retkellä matka on vähintään yhtä tärkeä kuin määränpää. Perille löytäminenkin on toki harvinaisen helppoa, selviydyn ilman mitään apuvälineitä. 

Yppärin Merimajalla on tanssittu kesän ajan torstaisin, klo 20 - 00.30. Lava on rakennettu vuonna 1965. Hauska yksityiskohta on aivan tanssipaikan vieressä kiertävä vanha ravirata, jonka keskikentällä on hulppeasti pysäköintitilaa. Onneksi kävin silmäilemässä hiekkasärkkiä, sillä täällä ei merimaisemaa ole tarjolla. Tai no terassin luota näkee pilkahduksen, että tuolla se meri siintää. Henkilökunta kertoo rannalle pääsevän pientä tietä pitkin, matkaa tulee 500 metriä. Lähden ensimmäisellä tauolla kävelemään maisemien toivossa, mutta rohkeuteni pettää umpilepikossa kulkevan tien ensimmäisessä mutkassa. Merimaja voisi vuokrata yksinäisille, pelokkaille naisturisteille seuralaisia, jotka saattelisivat turvallisesti rantaan ja vielä takaisinkin.

Itse tanssilava on oikein idyllinen, hyvällä tavalla vanhaa aikaa henkivä. Tanssilattialla riittää tilaa, mutta muuten kaikki palvelut ovat muutaman askeleen sisällä. Grillin ja kahvion hintataso näyttää mukavan huokealta. Tanssisalin kattoa kiertävät valot luovat tunnelmaa ja ilma kiertää hyvin, kun muutama ikkuna on nostettu pois paikoiltaan.

Merimaja onkin mieleeni myös siitä syystä, että täällä ei välttämättä tarvitse mennä edes esiintymislavan nurkan taakse kurkkimaan, vaan voi jäädä ihan vallan pihan puolelle, ikkuna-aukon taakse lymyämään. Hyvin kuuluu ja näkyy. Paitsi että hyttyset syövät elävältä, joten oikeasti ulkona ei kestä kahta minuuttia kauempaa.

Finlandersilla on taas uudet t-paidat. Olen joskus ääneenkin huokaillut, miten kiva olisi jos esiintymisasuja olisi vuoden mittaan useammat kuin kaksi erilaista. Nyt niitä on! Kesäpaitoja on näkynyt jo kolmea erilaista, tyylikkäitä kaikki. Harmi ettei mitään mallia ole tullut myyntiin.  

Koko ilta sujahtaa ihan liian nopeasti ohi. Neljä settiä tulee ja silti ei malttaisi millään lähteä. Aivan hyvin voisi vielä muutaman tunnin kuunnella. Illan teemaan sopivasti tänään on vuorossa Ihana ilta, siitä tulee aina niin hyvälle mielelle. Kuin myös mainiosta polkasta Väärä vitonen, jota en ole ikuisuuksiin keikoilla kuullut. Näin alkukesästä videopätkän, jossa Finlanders esitti jollain lavalla Aaltoihin-kappaleen ja toivoin, että voi kunpa tuon kuulisi livenä vielä kesän mittaan. Ihan loppukesään joutui odottamaan, mutta nyt se on pari kertaa kuultu. Kunnon kesäbiisi.

Viimeistä valssia kutsutaan laulamaan lavaa emännöivä Maikki Pisilä, jonka toiveesta viimeisenä valssina soi Sininen huivi. Mahtava suoritus niin laulajalta kuin soittajiltakin, kun tilanne tulee kaikille osapuolille yllättäen eteen. Lavaemännältä käy laulu niin vaivatta, että on pakko selvittää kuka hän oikein on. Pisilän taustalta löytyykin ihana tarina siitä, miten hän on kolmekymppisenä aloittanut laulajan opinnot ja ollut mukana muun muassa The Voice of Finlandissa.

Illan päättyessä kiiruhdan kahvioon hakemaan kotimatkalle vähän lisää evästä. Jäljellä oleville sydänmunkeille on varattu pusseja, jotta mukaansa voi ostaa useammankin. Otan kaksi munkkia ja koska hinta on edullinen, kehotan pitämään vaihtokolikot tippinä. Myyjä on niin ystävällinen, että lähden kahviosta lopulta kolmen munkin kera. Nyt minulla on hillomunkki kotimatkan jokaiselle tunnille! 

Yöllä on niin hienoa ajaa kotiin, ei ole kiire mihinkään ja tietää pääsevänsä tansseihin taas huomenna. Uusiin tanssipaikkoihin tutustumista ja tien päällä olemista ei mikään voita. Merimajalla tuntematon herrasmies sanoi ohikulkiessaan "Sinä olet usein Finlandersia katsomassa". Niin minä taidan olla.

Kuviakin otin reissussa, ne ovat vaan puhelimessa jumissa. Minä sitten inhoan kaikkia hiustenkuivaajaa teknisempiä laitteita.

6 kommenttia:

  1. Upea, sujuva ja hauska teksti tämäkin! Toivottavasti Merimajan väkikin lukee ja ottaa vinkistä vaarin ��. Minäkin vuokraisin oitis merenrannanesittelijän. ��

    VastaaPoista
  2. Tarkemmin ajatellen sitä vuokrauspalvelua vois olla laajemminkin... Vuokraisin mielelläni myös tanssikavaljeerin. Oispa se kätevää ja saisi tanssia tauotta koko illan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hei loistoidea! Tästä tulee vielä tuottoisa bisnes.

      Poista
  3. Hmm...mietintämyssy on päässä, katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan :D Kiitos ihanasta tekstistä ♡ Tervetuloa Yppärin Merimajalle uudelleen, kyllä meillä sitten on Sinulle turvallista seuraa, että pääset rantaan saakka tuoksuttelemaan merta! Airinkoista syksyä toivotteleepi Maikki Mertsiltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, hieno ja tunnelmallinen tanssipaikka teillä kyllä on! :)

      Poista