"Ei menny jätkät lauantaisin Latosaareen tanssimaan, vaan painimaan. Likat rääkyi kun ne koitti toisiansa parittaa, pullot hihassaan." Näin sanaili Elonkerjuu Latosaari-biisissään. Ainut kerta, jolloin olen nähnyt Latosaaressa painittavan, osui ensivisiittiini. Tuolloin ehdin olla paikalla vasta muutaman minuutin, kun joku huikki järjestysmiehiä ja anniskelun suunnalla käynnistyi kahden miehen painimatsi. Mielessä kävi, että paikka on näemmä maineensa veroinen. Mutta mitä vielä. Kuusi vuotta olen täällä tuon jälkeen hypännyt, eikä kukaan ole jaksanut sittemmin painia.
Onneksi sentään yleisö jaksaa tulla yhä paikan päälle. Vaikka tanssit alkavat vasta klo 20, niin klo 19.45 parkkipaikalla on autoja jo useassa rivissä. Tanssilattialla onkin koko illan sangen tiivis tunnelma. Illan aloittaa Ilkka Hakala & Sonetti. Kokoonpano jäi mieleeni positiivisella tavalla jo ensitapaamisella ja nyt he ovat vielä kehittyneet aimo harppauksen. Tarjolla on hyvin jalan alle menevää tanssimusiikkia. Ohjelmiston pääpaino on vanhemmissa kappaleissa ja hyvä niin, sillä Kari Tapion ja Matti Eskon biisit eivät vanhene koskaan. Plussaa siitä, että volyymit pysyvät maltillisina. Setit eivät satu korviin eivätkä silmiin.
Kuten eivät satu myöskään Finlandersin setit. Luvattoman nopeasti vaan hupenevat. Tämä on itselleni vuoden ensimmäinen keikka, liian pitkän tauon jälkeen. Tinasormus, Autiosaari ja Anna jatkua yön kuulostavat vielä paremmilta mitä muistin. Kesä -92 ja Mitä sulle kuuluu ovat mukavaa vaihtelua. Perinteiseksi mainostettu humppa Tulipunaruusut on tänään vähän vähemmän perinteinen. Tykkään niin kovasti siitä, ettei kappaleita pelkästään soiteta läpi, vaan niihin ripotellaan välillä hieman omia mausteita.
Illan mittaan mennään tunnelmasta toiseen, cha chan ja jenkkojen kautta. Viimeisen setin loppu on hyvinkin reipasta menoa. Encorena tulee Get on, jonka esittää kahden orkesterin muodostama Finsonetti. Usealla paikkakunnalla olen tansseissa käynyt ja yksi asia on helppo todeta vuodesta toiseen: kovimmat bileet on Latosaaressa. Riehakasta tunnelmaa on toki muissakin paikoissa, mutta ei missään muualla oteta iloa niin hyvin irti kuin täällä. Hienoa olla pohjalainen.
Olenko ainut, joka selaa tammikuussa kesälavojen sivuja ja odottaa hartaasti tulevien ohjelmistojen julkaisua? Toivottavasti en. Sillä onnistuneen illan päätteeksi on luvassa vielä kierros kesälavoilla.
Liikuin viime keväänä töiden perässä vähän Pohjanmaata kauempana ja pyrin poikkeamaan reissuillani myös tanssilavoilla, aina kun sellainen reitin varrelle osui. Valitettavasti pääsin näkemään ainoastaan lavojen pihapiirin, paitsi Kallioniemen lavalla ja Pavilla pääsin niin sanotusti tupaan asti. Vaikutelmat perustuvat nyt siis täysin ulkoisiin seikkoihin.
 |
| Hiihtomäen lava ja kevätaurinko. |
Ehdottomasti parhaiten jäi mieleen Mikkelissä sijaitseva Hiihtomäen lava. Tansseja on tarjolla perjantai-iltaisin ja keskiviikkoisin on päivätanssien vuoro. Vaatimattoman näköiselle lavalle ei tule suurta mutkaa 15-tieltä. Silti sijainti on äärettömän idyllinen, kauniin luonnon helmassa. Ensimmäisellä yrityksellä en edes hoksannut, mistä lavalle menee tie. Onneksi olen vuosien mittaan harjoitellut ahkerasti u-käännöksiä. Lava vaikutti juuri oikeanlaiselta, perinteikkäältä tanssipaikalta. Salainen haaveeni on käydä täällä Finlandersia katsomassa. 310 km välimatka luultavasti torppaa aikeeni.
 |
| Metsälinna, Ristiina. |
Metsälinna sijaitsee alle 20 km päässä Mikkelistä. Perinteikäs on tämäkin paikka, lava on perustettu Hiihtomäen tapaan 1950-luvulla. Pihapiiri on todella siisti ja parkkitilaa riittää. Jotenkin tämä paikka ei vaan kolahtanut, ei tullut yhtään "pakkopäästätännetansseihin"-fiilistä.
 |
| Hiekkarinteen lava, Muurame |
Samalla vuosikymmenellä edellä mainittujen kanssa on rakennettu myös Hiekkarinteen lava. Puitteet muistuttavat kuitenkin enemmän Hiihtomäen lavaa. Ulkonäkö on perinteisen punainen, sijainti aivan Jyväskylä-Tampere-tien varressa, miljöön ollessa silti hyvin metsäinen. Ainakaan viime kesänä esiintyjinä ei ollut kaikkein isoimpia nimiä. Tanssiväelle varmasti tutustumisen arvoinen paikka.
 |
| Huomaa voikukat! Pian ne taas tulee. |
Myös Iitiän lava on ison tien varressa, 12 km Lappeenrannasta Mikkeliin päin. Vuonna 1946 rakennettu lava ei houkutellut minua lainkaan. Ei minkäänlaista kesälavan tuntua. Jälkikäteen näin kuvia ja videoita Iitiän tansseista ja totesin sisätilojen näyttävän yllättävän kivoilta. Vaikka lavan viihtyisyydestä en uskalla antaa takeita, sen sijaan voin luvata, että jos ajat Lappeenrantaan ja tutustut linnoituksen alueeseen, niin siellä sielu lepää. Tai sitten olet jotenkin omituinen.
 |
| Myös Ainolassa paistaa kevätaurinko. |
Jyväsjärven rannalla oleva Ainola ihastutti kovasti. Kahvilarakennusta ja tanssilavaa ympäröi toiselta puolelta kerrostaloalue. Järven toisella rannalla siintää Jyväskylän keskusta. Idyllinen Ainola on kuin tipautettu paikalleen toisesta maailmasta. Rakennukset ovat suojellut, muuten ne olisi varmasti jyrätty kerrostalojen tieltä jo aikoja sitten. Paikalla on pidetty tansseja aina 1920-luvulta lähtien, silloin vielä taivasalla.
Parkkitila on kortilla, mutta jos auton jättää sataman parkkialueelle, lavalle pääsee joko kävellen isoa siltaa pitkin tai tanssi-iltoina liikennöivän laivan kyydissä. Suosittelen lämpimästi kesäretkeä Ainolaan. Parasta mitä Jyväskylä tarjoaa.
 |
| Jahas, Savion lavalle ei saa tätä kauemmas mennä. |
 |
| Hups, menin silti, sorry! |
 |
| Ei tällaista maisemaa voinut vastustaa. |
Savion lava Laukaassa herätti voimakkaan fiiliksen siitä, että tänne täytyisi päästä myös tanssien aikaan. Viimeiset kolme kilometriä on pienempää tietä, mutta upea kohde korvaa kyllä vaivan. Lava on järven rannalla ja maisemat kertakaikkisen hienot. Rakennusten kylteistä päätellen täällä ei tarvitse viettää iltaansa nälkäisenä. Löytyy erillistä grilliä, kahviota ja olutterassia. Rakennukset näyttävät niin hyväkuntoisilta, ettei uskoisi perustamisvuoden olevan 1949.
Nyt vaan kesämekko esille ja tankki täyteen, niin ollaan valmiita kesälavojen auetessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti