Tanssilavoilla käynti on kuulunut olennaisena osana elämääni jo muutaman vuoden ajan. Viime aikoina olen usein miettinyt, miten mukavaa olisi kirjoittaa tanssilavoihin liittyvää blogia. Ryhdyin kirjoittamaan Jäätelön viemää -blogia keväällä 2014 ja pidän edelleen kovasti sen kirjoittamisesta. Nyt ryhdyin tuumasta toimeen ja perustin toisenkin blogin.
Löysin tanssilavat vuonna 2011. Kuulin Neljänsuoran Siipirikko-kappaleen radiosta ja päätin, että tuo yhtye täytyy nähdä livenä. Ihastuin tanssilavojen meininkiin ja Neljänsuoraan täydestä sydämestä, vaikka en itse edes tanssi. Menen paikalle pelkästään esiintyjien takia, seison lavan lähellä ja jammailen itsekseni epätahdissa. Neljänsuoran keikkareissuilta kertyi vino pino mahtavia elämyksiä. Vuonna 2014 he alkoivat esiintyä entistä enemmän festareilla ja muissa tapahtumissa, jotka taas eivät ole minun juttuni ollenkaan.
Olimme puhuneet ystäväni kanssa usein, että pitäisi käydä joskus katsomassa Finlandersia, kun heillä on niin monta hyvää biisiä. Kun viimein saimme aikaiseksi mentyä keikalle, jäimme täysin koukkuun. Mahtava orkesteri, joka Neljänsuoran tapaan jaksaa nähdä vaivaa yleisön viihtymisen eteen jokaisella kerralla. Ystäväni onneksi jakaa tämän hulluuteni ja on merkittävässä roolissa keikkareissuilla.
Blogissa liikutaan tanssilavoilla erityisesti Pohjanmaan suunnalla ja pääosassa ovat Finlandersin keikat, mutta muitakin yhtyeitä vilahtelee mukana. Samalla pohditaan sitä, mikä saa aikuisen ihmisen ajamaan harva se viikko satoja kilometrejä bändin perässä. Blogin nimi tulee äidiltäni, joka aina kysyy "Koska te meette seuraavan kerran kemuihin?"
Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti