Pitkään ja hartaasti odotettu kesälavakausi alkaa osaltani tänään. Siinä missä edellisvuosina on lähdetty matkaan jo valmiiksi palellen, monta kerrosta vaatteita päälle haalien, nyt on kesäkeli! Tarkenee hameella! Tästä tulee kaikkien aikojen kesä.
Ensimmäisen kesäretken kohteena on sangen mieluisa Kukonhiekan Huvikeskus. Paikan historiasta voi lukea kattavasti täältä. Monenlaisia vaiheita on vuoden 1956 jälkeen koettu. Jokunen vuosi sitten on järjestetty jopa teemailta heille, jotka ovat kohdanneet armaansa Kukonhiekassa. Onhan tuo nyt aika söpöä.
Aiemmilla kerroilla olen käyttänyt Seinäjoelta lähtevää, kätevää ja edullista bussikuljetusta. Saa vain katsella kerrankin maisemia. Bussi on kuitenkin omaan makuuni turhan myöhään perillä. Kun on monta kuukautta odottanut pääsevänsä kesälavalle, niin Finlandersin ensimmäiseen settiin on ehdittävä. Niinpä valitsen oman auton. On muuten hirmuisen kiva, että Kukonhiekan soittoajat julkaistaan jo hyvissä ajoin ennakkoon. Hienoa palvelua.
Matkalla Saarijärvelle, kun tähyän toisella silmällä turvallisia ohituspaikkoja tienlevyisten traktoreiden takana ja toisella silmällä mahdollisesti puskissa väijyviä hirviä ja siinä samalla hörpin kahvia, jotta jaksaisin pysyä skarppina, niin mielessä käy, miten voisin tällä hetkellä istua bussissa vailla huolen häivää. Elämä on valintoja.
Kaikki harmitukset unohtuvat nopeasti perillä. On täällä vaan hienoa. Parasta Kukonhiekassa on huikea järvimaisema ja grillikahvion tarjottavat. Täällä on myös helppo olla yksin, koska erilaisia tiloja löytyy useasta kerroksesta. Ajan saa kulumaan hyvin. Esiintyjiä pystyy halutessaan seuraamaan yläkerrastakin ja musiikit kuuluvat myös terasseille.
Tänään ei ole pelkoa siitä, etteikö aikaa saisi kulumaan. Ohjelmaa riittää Finlandersin lisäksi enemmän kuin tarpeeksi. En haluaisi jättää Ässien ainuttakaan kappaletta väliin, niin hyvä ohjelmisto heillä on. Kovasti houkuttaa myös alakerran baarissa näkyvä Suomen ja Kanadan lätkämatsi. Kahvion antimiin täytyy tutustua huolella ja vielä on löydyttävä aikaa maisemien ihasteluun terassilla.
Taas kerran mietin, miten kaikki tanssijat ovat niin reippaita. He jaksavat kiertää lattiaa monta tuntia. Tulee lähes huono omatunto, kun istun aina puolet illasta pullakahvilla. Mutta kun kahvilla istuminen on niin kivaa. Tanssiessa näyttää tulevan hiki.
Finlanders tietenkin kruunaa illan. Jo ensimmäisessä setissä tulee niin loistobiisejä, että olisi ollut sääli jos siihen ei olisi ehtinyt. Keikat ovat jääneet viime aikoina vähiin, minkä johdosta tällainen neljän setin ilta tuntuu parhaalta ikinä. Vielä kun mukana on Haaveissa vainko oot mun. Kylläpä se kuulostaakin hyvältä livenä. Finlandersin versiolla näyttää olevan YouTubessa vajaat 6 000 katselukertaa. Pahaa pelkään, että 5 000 niistä on minun.
Öinen kotimatka korven ja erämaan halki ei niin houkuta, mutta sekin on osa näitä retkiä. Kesälavat ovat edelleen parasta mitä voin kuvitella. Niin pitkään tätä iltaa odotin ja se oli kaiken täpinän ja valmistelun arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti