Tänään tulee aika lyhyen kaavan ilta, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Lähden nykyään tosi harvoin muille kuin Finlandersin keikoille. Arto Nuotiota on kuitenkin päästävä nyt katsomaan.
Nuotio ja Finlanders esiintyivät molemmat talvella Aronkeitaalla. Olin silloin kovasti innoissani siitä, miten pääsen vihdoin näkemään Nuotion, jonka ääni on niin tuttu Finlandersin alkuvuosien levyiltä. Hän oli mukana kokoonpanossa ensimmäiset kuusi vuotta.
Olin ihan varma Aronkeitaalla, että illan lopuksi tulee joku yhteisspektaakkeli. Miten siistiä olisi päästä näkemään, kun Nuotio laulaa Finlandersin kanssa Kaikki tytöt! Mutta ei. Pettymys oli iso, kun mitään yhteisnumeroa ei tullut.
Tykästyin kuitenkin muuten Nuotioon ja Sunset-orkesteriin niin paljon, että haluan nähdä heidät vielä toiseen kertaan. Kesän keikkakalenteria tutkailtuani totean, että nyt on ainoa mahdollinen ilta. Siis matkaan.
Nuotion ääni on kyllä hunajaa korville, tykkään todella paljon. Myös ohjelmisto on kohdillaan. Itselleni tuttuja biisejä ovat ainakin Daniela, Amerikkaan Amerikkaan ja tietenkin Kaikki tytöt, joka vaikuttaa villitsevän yleisön ihan samaan tapaan kuin Finlandersinkin keikoilla. Vielä kun mukana olisi ollut iki-ihana Mä hain sut tanssiin. Tapaan kaksi tuttua miestä, jotka molemmat kertovat lähteneensä naistentansseihin ihan Nuotion vuoksi, silloin kuulemma tietää luvassa olevan kunnon tanssimusiikkia.
Toisena esiintyjänä ovat Seireenit, joiden seuraaminen jää nyt harmillisen vähälle. En ole heitä aiemmin livenä nähnyt, joten olisi ollut mukava ehtiä kuuntelemaan ihan rauhassa. Meininki tuntuu olevan joka tapauksessa iloinen ja ohjelmisto monipuolista tanssimusiikkia nuorekkaalla otteella. Valtaosa orkesterin jäsenistä näyttää viihtyvän myös tanssilattian puolella. Paikalle saapuessani Seireenit soittavat polkkaa ja poistuessani puolestaan Ketsuppitanssin, joka nostaa hymyn huulille vielä kotimatkallakin. Ei sen tarvitse aina niin vakavaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti