Hotelli Hiittenharju, Harjavalta 22.5.18 Finlanders ja Peliveljet

Jostain syystä Hotelli Hiittenharjun tiistai-tanssit ovat kiehtoneet minua jo kauan. Innostun helpoiten pienistä, jotenkin eksoottisista kohteista. Eteläisen Suomen suuret tanssikeskukset saavat olla minulta toistaiseksi rauhassa. Millaiset ovat arki-iltana järjestettävät, pienellä paikkakunnalla sijaitsevan hotellin tanssit? Siitä lähdetään ottamaan selvää. 

Uuteen paikkaan on aina vähän jännä mennä, varsinkin yksin. Osaanko perille? Millainen parkkipaikka? Millainen esiintymislava, onko mitään sopivaa kohtaa, josta näkee esiintyjät, muttei ole tanssijoiden tiellä? Saakohan sieltä mitään syötävää? Onko mitään tekemistä tauoille? Onko paikalla ketään muita kuin minä?

Löydän perille ilman navigaattoria, mistä olen kovin ylpeä. En harhaudu edes siinä kohtaa, kun vähän ennen hotellia on tienviitta Harjavaltaan. En käänny viitan osoittamaan suuntaan, vaan kylmän rauhallisesti jatkan 2-tietä ja siinähän se parkkipaikka jo onkin.

Jos ihan rehellisiä ollaan, huomaan tuon Harjavallan tienviitan aika myöhään ja lietson itseni täyteen paniikkiin, kun ei oikein ehdi enää kääntyä ja pelkään päätyväni täysin eksyksiin. Eikä tien varressa näy mitään kylttiä, että nyt on hotelli tulossa, vaan teen äkäisen jarrutuksen parkkipaikan kohdalla. Mutta löysin perille. Ja pihapiiri vaikuttaa siistiltä ja viihtyisältä.

Takapiha tarjoaa vehreitä maisemia.

Ovella yllätyn positiivisesti kuullessani, että paikalla on toinenkin esiintyjä, Peliveljet. Nyt on jotain seurattavaa Finlandersin tauoillekin. Hotelli vaikuttaa muutenkin mieluisalta tuttavuudelta. Eihän tämä mikään kesälava ole, mutta takapihalla on kuitenkin terassi ja muutakin jaloittelutilaa. Vaikka sisällä on lämmin, niin saunamaisissa lämpötiloissa ei tarvitse sentään tuskailla. Kahvia on myynnissä, kuten myös pullaa ja sämpylää. Mikäs täällä on ollessa. Varsinkin kun ei tarvitse yksin olla, täällä on kyllä runsaasti muitakin paikalla.

Tykkään Peliveljistä. He esittävät pääasiassa tuttuja tanssikipaleita ja välispiikit ovat juuri sopivan itseironisia. Esimerkiksi Paratiisi-kappale esitellään niin, että tämä on nyt sellainen biisi, josta aina sanotaan että älkää ainakaan tuota soittako, mutta soitamme sen silti. Ja tanssilattia täyttyy tietenkin saman tien. Klassikot eivät kulu soittamalla puhki. Paratiisi vaan kuuluu kauniiseen kesäiltaan. Enkä siis puhu nyt Neljänsuoran samannimisestä lanteiden ketkutus -biisistä. YouTubesta näyttää löytyvän taltiointeja Peliveljien esiintymisestä tältä iltaa.   

Peliveljet viihdyttää.

Tanssilattia on yllättävän tilava. Esiintymislava sen sijaan ei. En ymmärrä, miten sinne kaikki Finlandersin kamat edes mahtuvat, soittajista puhumattakaan. Kovin suuria virheliikkeitä ei ole vara tehdä, muuten saavat osumaa niin soittimet kuin kollegat. Olen varma, ettei tänä iltana nähdä mitään koreografioita, ainakin toivon niin. Myöhemmin joudun todeta olleeni väärässä, kyllä sitäkin puolta vähän nähdään. Hirvittää.

Tänä iltana on vain kolme settiä, onneksi ne ovat jälleen täyttä tavaraa ja vaihtelua riittää. Mitenhän voikin olla niin, että pidän yksinkertaisesti kaikesta, mitä Finlanders soittaa. Vaikka miten kauas ajaisi heidän takiaan, niin koskaan ei tarvitse pettyä ohjelmistoon. Heti ensimmäisessä setissä tulee Saanhan olla hän ja Mitä sulle kuuluu, niin minähän olen myyty jo tässä vaiheessa. Eikä yhtään haittaa, että myöhemmin tulee muun muassa Rempallaan ja Anna jatkua yön. Käyvät korvaan oikein mukavasti. 

Viimeiset kappaleet ovat Kasevan ihana Striptease-tanssija ja Silmät niinkuin mantelit, jonka Finlanders on levyttänyt vuonna 1999. Encoret ovat Yakety Sax ja Uskon sinuun. Lähdin tänään matkaan hyvin maltillisin odotuksin, lähinnä seikkailun kannalta. Nyt tuntuu vähän epätodelliselta, kun fiilis on näin korkealla. Miten tästä tulikin näin mahtava ilta? 

Tiiviinnäköinen tunnelma. On Jussikin siellä jossain.

Mitähän muut tekevät ajaessaan yksin yöllä kotiin? Minä mutustan eväitä ja kanavasurffaan Järviradion, Helmiradion ja Aito Iskelmän välillä. Hoilaan tietenkin myös biisien mukana. Öisiä lemppareitani ovat Jari Sillanpään Kaduilla tuulee ja Katri-Helenan Anna mulle tähtitaivas. Ensin mainitussa panostan erityisesti kohtiin "asvaltti kiiltää" ja "muiden jo tiedän nukkuvan". Jälkimmäisessä voi hieman hassutella, "anna mulle rohkeutta että jaksan Seinäjoelle".