Luhurikan Lava, Lapua 6.8.2016 Finlanders, Roulette, Reijo Taipale

Paikka: Luhurikan Lava, Tiisijärventie 97, 62165 Tiistenjoki
Aika: La 6.8.2016 klo 20.30 - 02.30
Esiintyjät: Finlanders, Roulette ja Reijo Taipale

Finlanders on palannut kesälomalta ja kuuden viikon tauon jälkeen pääsemme taas heidän keikalleen. Tanssit ovat samalla lavalla, mistä orkesterin jäsenet lähtivät juhannuspäivänä kesälaitumille. Silloinhan oli vallan hauska ilta. Voi pojat, että on hauskaa tänäänkin!

Luhurikassa on väkeä enemmän kuin olisin milloinkaan voinut kuvitella. Autoja on illan mittaan parkkeerattu lavalle johtavan tien alkupäähän saakka, eli kilometrin matkalle. Yleisöryntäyksen syynä on harvoin keikkaileva Reijo Taipale. Esiintyjistä ei ole pulaa, kun toisena orkesterina häärii Roulette, vahvistettuna Taipaletta säestävällä Jani Heleniuksella sekä toisella harmonikkataiturilla Jonna Pirttijoella. Kaikki hoitavat hommansa kunnialla.

Reijo Taipale

Roulette

Toivottavasti Finlanders jaksaa kiertää ympäri Suomea vielä pitkään. Silti toivon, että siinä vaiheessa kun orkesterin jäsenet ovat Taipaleen ikäisiä, eli 76-vuotiaita, he saisivat jo rauhassa nauttia ansaituista eläkepäivistä.

Finlanders on selkeästi ladannut akkunsa lomalla aivan täyteen. Niin mahtavaa menoa ja meininkiä riittää koko illaksi. Muistin heidän olevan hyviä, mutta että näin hyviä? On näitä tyyppejä vaan ollut ikävä tauon aikana! Kaikki tututkin kappaleet tuntuvat ihan uusilta. Ja tavalliseen tapaan mukana on toki myös oikeasti harvemmin kuultuja lauluja, kuten Java, Rockin' All Over The World, Voitko unohtaa ja Heili Karjalasta.

Yksi illan kohokohdista koittaa, kun Taipale esittää legendaarisen Satumaa-tangon koko konkkaronkan säestämänä. Ei sitä ihan joka päivä tällaista yhdistelmää tule vastaan. Videolla näkyy pätkä kyseisestä esityksestä. Lisäksi Pirttijoki pistäytyy yhden kappaleen ajaksi Finlandersin solistiksi.

Jussista on hauskaa saada Jonna Pirttijoki solistiksi.

Finlandersin viimeinen setti päättyy vauhdikkaasti Rappiolla ja Get on -biisien tahtiin. Encorena tulee ensin rauhallinen Anna jatkua yön ja sen jälkeen aina yhtä riemukas Tiputanssi. Yksinkertaisesti rakastan sitä, miten kaikki laittavat itsensä likoon ja tarjoavat viihdettä koko rahalla.

Pieni rumpalipoika ja Tiputanssi täydessä vauhdissa.

Loppuillasta huomaan, että poskeni ovat kipeät nauramisesta. En ole koko iltana miettinyt asioita, jotka muuten kiertävät ja hiertävät mielessä jatkuvasti. Olo on syödystä munkkipossusta huolimatta niin kevyt, että hyvä kun jalat ottavat maahan. Keikkafiilistä ei pysty mikään voittamaan.

Kun Finlanders jäi kesälomalle, tarkoitukseni oli pitää itsekin taukoa tansseista ja käydä katsomassa vain jotain "ennennäkemätöntä" tanssiorkesteria. Toteutuessaan suunnitelma olisi ollut niin pankkitilini kuin äitinikin mieleen. Onneksi en kuitenkaan jäänyt kotiin jumittamaan.

Heinäkuussa kävin useallakin Helmenkalastajien keikalla, muun muassa Kortesjärven Rantamajalla vietimme melko täydellisen kesäillan. Jos joku ei ole vielä kyseiseen orkesteriin tutustunut, niin suosittelen että tekee sen kipin kapin. Uusia tuttavuuksia olivat puolestaan A. Aallon Rytmiorkesteri sekä Heikki Koskelon kanssa nykyään keikkaileva Onnenkerjäläiset. A. Aalto ei soittanut niinkään varsinaista tanssimusiikkia ja desibelit olivat minulle aivan liikaa, mutta heidän rumpalinsa teki lähtemättömän vaikutuksen. Mikko Kaski on tullut bändiin vuonna 1990 ja edelleen hän näytti siltä, että rumpujen soittaminen on parasta, mitä hän voi tehdä. Tuollaisen työn ilon kun löytäisi itsekin! Onnenkerjäläiset puolestaan soittivat perinteisempää tanssimusiikkia ja silloin kun Koskelo ei ollut lavalla, myös äänenvoimakkuus pysyi miedolla tasolla. Heitä voisi mennä katsomaan uudelleenkin. Taikakuun näin toiseen kertaan ja pidän heistä nyt vielä enemmän kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Lisäksi kävin tutustumassa Tangomarkkinoihin. Nyt ihmetyttää, miksen ole mennyt aiempina vuosina. Ihan huipputapahtuma!

Kesän kokemusten jälkeen Finlanders on minulle edelleen kirkkaasti ykkönen. Enää en kuitenkaan ajattele, että toisten bändien keikoille on turha edes lähteä. Suomi on pullollaan hyviä tanssiorkestereita ja idyllisiä tanssilavoja. Joskus voi jättää sen oman alueensa ykköspaikan ja -esiintyjän väliin ja tutustua sen sijaan pienempiin ympyröihin. Sieltä saattaa löytyä vaikka ja mitä.