Alaviirteen Meripaviljonki, Lohtaja 20.8.2016 Helmenkalastajat

Paikka: Meripaviljonki, Venevajantie 166, 68240 Alaviirre (Kokkola)
Aika: La 20.8.2016 klo 20.45 - 01.30
Esiintyjä: Jarkko Järvenpää & Helmenkalastajat

Vuorossa on kesän viimeinen roadtrip hieman kauemmaksi. Sellainen roadtrip, johon lähdetään virkeänä 3 h unilla, koska edellisenä iltana oltiin Virtain Hiekkarannalla. Keikkakesämme alkoi toukokuussa Kalajoen Merisärkältä. Nyt ajellaan samaan suuntaan, mutta ei ihan niin pitkälle. Varaamme menomatkaan ylimääräistä aikaa, sillä haluamme poiketa ennen tansseja Vattajan hiekkaranta-alueella. Kyseessä on Pohjois-Euroopan laajin yhtenäinen rantahietikko, johon kuuluu yli 15 km hiekkarantaa ja 450 hehtaaria avointa hietikkoa. Luulisi näin ison alueen löytyvän ongelmitta, mutta ei. En ole vieläkään ihan varma, mihin päädymme. Ilmeisesti jonnekin Ohtakarin seutuville. On täällä ainakin vähän hiekkaa ja merta. Ja lampaita.

Kun liikkuu hyvässä seurassa, matka on usein tärkeämpi kuin päämäärä. Emme välitä pienistä harhailuista, vaan nauramme lopulta vedet silmissä Lohtajan kirkon parkkipaikalla. Komea on sekin.

Tanssilava onneksi löytyy helposti. Vaikka Meripaviljonki sijaitsee meren rannalla, 8-tieltä on sinne matkaa ainoastaan noin 2,5 km. Maisemia kelpaa katsella lavan ympärillä.

Vuodelta 1959 peräisin oleva rakennus on vielä hyväkuntoinen ja tilat ovat muutenkin siistit ja avarat. Tanssilava on rakennettu rantakalliolle, mikä luo pihapiirille hauskat puitteet.

WC-rakennus näyttää eksoottiselta, mutta sisätiloissa ei ole mitään moittimista.

Helmenkalastajat nousevat tänään lavalle viisi kertaa. Tauot ovat sen verran lyhyitä, että ilta tuntuu menevän todella nopeasti. Huomaamme taukojen lyhyyden siinä vaiheessa, kun lähdemme etsimään pusupenkkiä, joka Meripaviljongin verkkosivujen mukaan pitäisi sijaita alueella. Penkille ei ole mitään viittaa, mutta kun hetken rämmimme pöheikössä, bongaamme penkin lopulta. Siinä vaiheessa huomaamme myös, että sinne olisi päässyt ihan polkua pitkin. Ja sisällä alkaa soida Ollaan lähekkäin. Lähdemme siis kipittämään takaisin sisälle ja maisemat jäävät ihastelematta.

Pusupenkki

Helmenkalastajat ovat kaivaneet iloksemme ohjelmistoon mukaan liudan sellaisiakin kappaleita, joita ei ole hetkeen keikoilla kuultu. Tällaisia ovat esimerkiksi Solenzara, Vain kaksi nauhaa, Sinusta sekaisin oon ja heidän itse levyttämänsä kappaleet Voiko käydä niin ja Onneni maailmalla, joista pidän kovasti.

Joskus lava vaan jää solistille pieneksi.

Kahvilla tapaamme pariskunnan, joka kehuu, miten Helmenkalastajia sekä kuuntelee että katselee mielellään. Erityisen ilahtuneita he ovat masurkoista (Kulkurin masurkka ja Lentävä kalakukko), niitä aika harvoin esitetään. Harvalukuinen, mutta sitäkin innokkaampi yleisö pääsee tosiaan tanssimaan eri lajeja koko illan, laidasta laitaan. Emme kaverini kanssa hallitse virallisia tanssiaskeleita, mutta jammailemme silti jälleen keskenämme sydämen kyllyydestä. Saamme usein kuulla kuittailuja nitrodiskosta, kun kerromme käyvämme tansseissa. Tämä nyt sitten ilmeisesti on juuri sitä. Ainakin posket kipeytyvät nauramisesta. Olen joskus aiemminkin jo todennut, että parhaat bileet löytyvät välillä yllättävistä paikoista.

Meripaviljongin kahviossa on hyvät valikoimat ja kannatammekin toimintaa kolmeen eri otteeseen. Itse tyydymme pasteijoihin ja makeisiin leivonnaisiin, mutta saatavana on myös tukevampaa evästä, kuten makkaraperunoita. Korvapuusti saa täydet pisteet, oli aivan kuin juuri uunista otettua. Hinnatkin ovat varsin maltilliset. Kun hyvään musiikkiin saa yhdistää vielä hyvät syötävät, niin enempää ei voi illalta toivoa.

Maistui.

Avaan kotioven klo 04.25. Luokkakokous-elokuvaa lainaten, tämä oli kyllä kaikkien aikojen reissu!