Hiekkaranta, Virrat 19.8.2016 Finlanders

Tältä näyttää, kun kukaan ei hoksaa vielä poseerata.

Paikka: Hiekkaranta, Torppakyläntie 65, Virrat
Aika: Pe 19.8.2016 klo 20 - 01
Esiintyjä: Finlanders

Hiekkaranta on ihana, sopivan pieni ja idyllinen kesälava. Sijainti ei voisi olla parempi, kauniin järven rannalla. Keikkareissut tänne ovat monesti olleet kesän kohokohtia, varsinkin silloin kun sää on suosinut. Tänä vuonna tansseja järjestetään vielä kahdet. Esiintyjät ovat poikkeuksetta tasokkaita, Hiekkarannalla voisi käydä melkein joka viikonloppu.

Terassilta ei ole hassummat näkymät.

Paikan historia on mielenkiintoinen, sillä Rantarock-festivaalia on järjestetty täällä 80- ja 90-luvuilla. Kotimaisten suuruuksien lisäksi täällä ovat esiintyneet muun muassa Samantha Fox ja Uriah Heep. Avajaistansseja on puolestaan pyörähdelty jo vuonna 1954.

Illan varjoon himmeään.

Tutustuin Hiekkarantaan juhannustorstaina vuonna 2012, Neljänsuoran myötä. Kyseessä oli ensimmäinen varsinainen kesälavakokemukseni ja Hiekkaranta vei tuolloin palan sydämestäni. Tajusin, että tämä on minun juttuni, tätä minä haluan tehdä. Kiertää tanssilavoilla katsomassa esiintyjiä ja nauttimassa fiiliksestä. Paritanssi ei ole minua varten, mutta tanssilavat ovat. Samalla tiellä jatkan edelleen. Tuo ensimmäinen kesälavareissu oli muutenkin opettavainen. Sisäistin kantapään kautta kolme asiaa, jotka pidän edelleen mielessäni:

• Ota autoon mukaan lämpimät vaatteet. 
• Juo kahvia, ettei kotimatkalla tule väsy.
• Huoltoasemat ovat yöllä kiinni, joten älä juo niin paljon kahvia, että tulee vessahätä.

Kahvion ja A-oikeuksin varustetun baarin lisäksi Hiekkarannalta löytyy grilli, jossa tapaakin loppuillasta olla asiakkaita jonoksi asti. Kahviossa on aina tarjolla sekä suolaista että makeaa. Tänään listalla on voisilmäpullien ja suklaapiirakan lisäksi erilaisia voileipiä. Valitettavasti kahvi ei ole täällä parasta mahdollista, mutta nälkäisenä ei tarvitse koskaan lähteä kotiin. Ja henkilökunta on todella mukavaa.

Tanssijoiden ikäjakauma tapaa olla Hiekkarannalla laaja. Mukana on aina myös nuorta väkeä, eikä tämä ilta tee poikkeusta. Hienosti on porukkaa taas saapunut paikalle. Ilta vaan menee jälleen mahdottoman nopeasti, vaikka Finlanders soittaa neljä settiä.

Alkuvalssien jälkeen päästään heti vauhdikkaasti liikkeelle Spanish Flean tahtiin. Pelkästään ensimmäisessä setissä tulee niin monta harvoin kuultua kappaletta, että tipun laskuista jo tässä vaiheessa. Lumilintu, Taikakuu, Tähdet kertovat... Sama yllätysten linja jatkuu koko illan. Sirkkojen tanssi -jenkka, humppana Kotikuusi ja hitaana valssina Akselin ja Elinan häävalssi. Myös Juhamatin Voitko unohtaa ja Enemmän kuin milloinkaan mahtuvat johonkin väliin.

Illan mieluisin ylläri tulee kolmannessa setissä: En, jonka Finlanders on levyttänyt vuonna 2005. Tämän kappaleen kanssa kävi samoin kuin jo joskus aikaisemmin Humppamiehen kohdalla. Oletin, ettei kyseistä biisiä soiteta ikinä keikalla, mutta sieltä se vaan yhtäkkiä tuli! Koskaan aikaisemmin en ole livenä kuullut. Ystäväni toteaakin, että nyt on lyhyen ajan sisällä jo neljäs Finlanders-keikka ja silti tuntuu, että olemme katsomassa taas ihan uutta bändiä. Tähän poppooseen ei vaan pysty kyllästymään.

Viimeinen setti alkaa salsarytmein, kappaleina ovat Kipu ja Bamboleo. Keikan lopussa odottaa vielä yksi ohjelmanumero, jota ei varmaan kovin moni osannut ennakoida. Monenlaista on encore-biiseinä kuultu ja nähty, mutta ei tätä. Teddykarhujen huviretki, jonka tahdissa kaikki tanssijat muodostavat lattialle pitkän letkan. Finlanders on jopa levyttänyt tämän kipaleen vuonna 1992.

Olipahan jälleen ilta! Tunnelmat ovat kotiin lähtiessä lennokkaat. Silti matkalla meinaa iskeä pieni haikeus. Tämä oli meidän osaltamme viimeinen kerta tänä vuonna, kun pääsimme katsomaan Finlandersia kesälavalle. Monta mahtavaa reissua kesän mittaan kertyi. Onneksi on nyt mitä muistella, kun ajelee pimeässä kotiin. Valoisat kesäyöt ovat takana päin, mutta lukuisat hauskat keikkareissut toivottavasti vielä edessä päin.