Latosaari, Lapua 27.3.2016 Helmenkalastajat, Tomi Markkola & Fernet

Paikka: Latosaari, Lapua
Aika: Su 27.3.2016 klo 20.30 - 02.00
Esiintyjät: Tomi Markkola & Fernet ja Jarkko Järvenpää & Helmenkalastajat

Finlandersin keikat eivät osu pääsiäisen aikaan lähiseuduille ja ystäväni pitää kovasti Helmenkalastajista, joten suuntaamme pääsiäispäivänä Latosaareen. Kokoonpano kulkee jostain syystä nykyään nimellä Jarkko Järvenpää & Helmenkalastajat, vaikka hän on tähänkin asti ollut yhtyeen solisti. Ykkösesiintyjänä on Tomi Markkola & Fernet.

Latosaaren pihaan ajetaan ladon läpi, hauska idea.

Latosaaressa järjestetään tansseja vain talvikaudella, toukokuussa tanssit siirtyvät jälleen Luhurikan lavalle kesän ajaksi. Latosaaren sijainti on mainio, aivan ison tien varressa. Tilaa löytyy kaikille, sekä autoille että ihmisille. Karaokea pääsee halutessaan laulamaan ja kahviosta löytyy kaikki tarvittava, muttei mitään ylimääräistä. Lavan vieressä on baaritiski, jonka läheisyydestä on hyvä näkyvyys esiintymislavallekin. Tanssilattian reunoilla on penkit, niin että välillä pääsee myös lepuuttamaan jalkojaan.

Helmenkalastajat

Tykkään Helmenkalastajien ohjelmistosta, he esittävät perus-tanssimusiikkia laidasta laitaan. Mukana on uutta ja vanhaa sekä hidasta ja nopeaa. Solistia kuuntelee erittäin mielellään, häneltä kyllä löytyy ääntä. Jarkko Järvenpää esitti Topi Sorsakoskea Salattu suru -musiikkinäytelmässä, joka tuli ensi-iltaan vuonna 2014. Olen hieman jälkeenpäin harmitellut, etten käynyt kyseistä näytelmää ikinä katsomassa. Olen jo pitkään pitänyt Topi Sorsakosken musiikista, mutta olen perehtynyt häneen hahmona vasta viime aikoina. Helmenkalastajat esittävät aina myös Sorsakosken kappaleita. Tänään tällaisia kipaleita, jotka itse mielessäni aina yhdistän Sorsakoskeen, ovat muun muassa Kaksi kitaraa, Vain yksin me kaksi ja Eeva. Viimeksi mainittu kyllä yhdistyy mielessäni nykyään entistä vahvemmin Finlandersiin.

Helmenkalastajat esiintyvät tänään kokonaisuudessaan ihan hyväntuulisesti, kenenkään pään päällä ei näy ainakaan kovin isokokoista ajatuskuplaa "Olisinpa missä tahansa muualla kuin täällä lavalla". Neljä settiä kuulostavat alusta loppuun hyviltä. Erityisesti mieleen jäävät Kasevan Tyhjää, Kirkan Ei rakkaus yötä pelkää ja Markku Aron Ollaan lähekkäin. Myös muun muassa Älä ole hellä, Ramona ja Valot ovat kovasti mieleeni. Hiekkaa-tango soi sekin komeasti. Ilokseni huomaan, että Lesken lempi -jenkka on löytänyt tiensä myös Helmenkalastajien biisilistaan.

Tomi Markkola & Fernet

Siinä missä korva lepää Helmenkalastajia kuunnellessa, se puolestaan vaikeroi suureen ääneen illan ykkösesiintyjän kohdalla. Fernet esittää ensimmäisen settinsä ilman Markkolaa ja volyymit ovat silloin jo turhan kovalla. Markkolan kivutessa kahden setin ajaksi solistin paikalle, äänenvoimakkuus kohoaa sietämättömäksi. Lavan eteen on kerääntynyt useita Markkolan faneja, enkä millään ymmärrä, miten heidän korvansa kestävät tuollaisia desibelejä. Keikka on taas malliesimerkki siitä, miten hyvä musiikki muuttuu huonoksi, kun se soitetaan liian lujaa.

Solistilla on pääsiäisenkeltaiset kengät.

Fernet hoitaa muuten hommansa reippaalla meiningillä ja Markkola ottaa hyvin yleisönsä. Tanssittavaa musiikkia hekin nöyrästi esittävät, mukana on kaksi polkkaakin. Tulkaa tytöt takaisin, Taivaskalliolla, Kauneimpain ja Hafanana jäävät päällimmäisinä mieleen. Ja tietenkin artistin keltaiset kengät. Jos volyyminappulaa saisi käännettyä reilusti pienempään suuntaan, tätäkin kokoonpanoa kuuntelisi ihan mielellään.

Ilman kahvitaukoa tästäkään illasta ei selvitty. Tällä kertaa boikotoin kahvion hillomunkkeja ja olin varannut omat pääsiäissuklaat mukaan.

Kuva valehtelee. Söin näitä suklaita ainakin viisi.

Aronkeidas, Kauhajoki 12.3.2016 Finlanders, Pelimiehet

Finlandersin bussi melkein näkyy hämärän seasta.

Paikka: Aronkeidas, Kauhajoki
Aika: La 12.3.2016 klo 20.30 - 02.30
Esiintyjät: Finlanders ja Pelimiehet

Edellisen kerran Finlanders esiintyi Aronkeitaalla tammikuussa. Ilta oli silloin aivan mahtava, luulen ettei tänäänkään tarvitse lähteä pettyneenä kotiin. Illan alku on ainakin lupaava: samalla hetkellä kun olen kaartamassa kaverini pihaan, hakeakseni hänet kyytiin, hän soittaa minulle "Etkö sä oo kotona?", johon minä vastaan "No en, munhan piti tulla hakemaan sut, ajan just sun pihaan". Tapaamispaikasta oli tullut pieni kommunikaatiokatkos, minkä johdosta minä siis olin ajanut kaverini luo ja hän taas oli tullut minun luo. Noh, löydämme lopulta toisemme ja saavumme kaikesta huolimatta Aronkeitaalle ajoissa.

"Onko noi taas täällä?" hämmästelee Timo. Omg. Ja Jussi on taas piilossa.

Pelimiehet

Paikan päällä huomaamme iloksemme Finlandersin esiintyvän neljä settiä, huippua. Toisena esiintyjänä on taas Pelimiehet, jotka vielä tammikuussa käyttivät nimeä Pohojanmaan Pelimiehet. Heitä kuuntelee mielellään, biisit ovat valtaosin ainakin jotenkin tuttuja ja mukana on monipuolisesti eri tanssilajeja.


Pidän Aronkeitaan tiloista ja sisustuksesta kerta kerralta enemmän. Sieltä löytyy harvinaisen paljon rauhallisia nurkkauksia ja tiloissa on lukuisia erilaisia sisustuselementtejä, joita ei kaikkia edes kerralla huomaa. Ulospäin rakennus näyttää suurinpiirtein yhtä vaatimattomalta kuin Häijään Tanssikrouvi, mutta sisätilat ovat huomattavasti viihtyisämmät. Paikalla on aina mukavan paljon porukkaa ja mukana on myös nuorempaa polvea.

Finlandersin soittolista on tänään ihan huikea, koko ajan saa huokailla "Oi vitsi, tätä en oo kuullu vielä ikinä livenä!" ja "En kestä, tää ei oo tullu pitkään aikaan!". Ei voi kuin ihailla, miten kaikki kappaleet lähtevät soimaan koko yhtyeeltä kuin apteekin hyllyltä, puolen sekunnin varoitusajalla. Seteissä on mukana toki vakiintuneitakin keikkabiisejä, kuten Paljaana, Oikeesti, Sirpa, Anna jatkua yön ja Mennyt mies.

Oli ne kaikki mukana!

Jos saisin sinut minua vasten on soinut minulla YouTubesta lukemattomia kertoja ja olen monesti miettinyt, että tuotakaan biisiä en varmaan ikinä kuule livenä. Mutta nyt se tulee! Niin mahtavaa. Myös Bamboleon kuulen ensimmäistä kertaa keikalla, cd:ltä olen toki usein sen tahdissa automatkoilla itsekseni rallatellut. Valon toit, Saanhan olla hän, Sinulle vain, Amerikkaan Amerikkaan ja Daa da daa da tulevat aina joskus keikoilla, mutta saisivat puolestani tulla joka kerta. Kaikki biisit eivät vaan millään yhteen iltaan mahdu.

Kovin monessa paikassa ei ole kakkutarjoilua.

Aika huikeaa, että Finlanders esiintyy yhteensä kolmen tunnin ajan, eikä mukana ole ainuttakaan kappaletta, josta en pitäisi (Beethoven ei tule tänään). Illan kaikkia biisejä en tässä luettele, mutta poimin vielä joitain esimerkkejä mainioista kipaleista: Mun aika mennä on, Rock 'n' Roll is King, Abu-Hassanin vaimot, Sheila, Nappisilmä, Ihana ilta, Jos olet onnellinen ja Kesä -92. Encore-biisit ovat hauskaa vaihtelua: Hei Cupido ja Silmät kuin mantelit. Ja koko ilta tulee siis tanssittavaa musiikkia, polkista lähtien. Pisteenä i:n päällä mukana on myös Lesken lempi -jenkka. Eihän tässä voi kuin todeta, että iik miten ihanaa. Linkistä löytyy taas videopätkät muutamista kappaleista. Keikoilla vaan tahtoo olla niin hauskaa, että kuvaaminen tuppaa unohtumaan tai ei ainakaan malttaisi seisoa paikallaan ja kuvata.

Minua jaksaa hämmästyttää, miten aina keikalta lähtiessä mietin, että tämä oli nyt se paras keikka, ja kuitenkin taas seuraava keikka tuntuu edellisiä paremmalta. 45 minuutin setit sujahtavat mielestäni ohi aivan liian nopeasti. Eräs herrasmies lausahtaakin illan aikana osuvasti "Voi kun aika menisi töissäkin näin nopeasti".

Finlandersin johtoryhmä kokoontuu.

Latosaari, Lapua 5.3.2016 Finlanders, Onnentähti

Paikka: Latosaari, Lapua
Aika: La 5.3.2016 klo 20.30 - 02
Esiintyjät: Finlanders ja Onnentähti

Nyt on harvinainen tilanne, kun pidän illan molemmista esiintyjistä. Oikeastaan ei pitäisi puhua harvinaisuudesta, koska Finlanders ja Onnentähti olivat jo marraskuussa yhtä aikaa Latosaaressa. Mutta jos tuota kertaa ei huomioida, niin muut vastaavat kerrat ovat kyllä vähissä. Tällainen tupla-ilta asettaa toki myös haasteita: missä välissä ehdimme kahville? Ensin aiomme jättää kahvit kokonaan väliin, mutta väsy iskee kuitenkin ja Latosaaren perinteikkäille munkkikahveille on vain kipaistava.

Onnentähti

Illan aloittaa ja lopettaa Onnentähti, yhteensä he esiintyvät neljä settiä. Kokoonpano on uudistunut marraskuun jälkeen, mutta meno on onneksi pysynyt yhtä hyvänä. Ohjelmistossa on rehellistä tanssimusiikkia, nuorekkaalla otteella. Erityisesti minua ilahduttavat Markku Aron tutuksi tekemä Jos luoja suo ja Irwinin Ai ai ai kun nuori ois. Mahtavaa kuulla tällaisia vanhempia, hieman jo unohduksiin jääneitä kappaleita, jotka esitetään nyt omannäköisinä versioina.

Muita mieleen jääneitä biisejä ovat esimerkiksi Sä kaunehin oot, Sahtijenkka, Autotyttö, Tuomittuna kulkemaan ja Sanaton lempi. Levy-yhtiön sivujen mukaan tänä vuonna olisi luvassa omaa musiikkia Onnentähdeltä, jään odottamaan sitä mielenkiinnolla. Orkesteria, joka näyttää viihtyvän lavalla ja joka jaksaa nähdä vaivaa yleisön viihdyttämiseksi, on todella mukava seurata. Onnentähti saa myös lisäpisteitä Instagram-tilistään, todella harvat tanssibändit ja -lavat hyödyntävät sosiaalista mediaa muuten kuin Facebookin kautta. Kaikki toivovat kovasti nuorta väkeä tanssilavoille, mutta nuorison käyttämiä kanavia ei kuitenkaan oteta osaksi markkinointia.

Pasi, Kari ja Jussi. Loput Finlandersista on nyt vain kuviteltava kuvaan.

Finlandersin kolmen setin mittainen urakka alkaa tuttuun tapaan Kultaa ja hopeaa ja Vastaus-valsseilla. Tule lähemmäksi, Käyn uudelleen eiliseen ja Eeva edustavat hempeää osastoa, Ihana ilta ja Viuhahdus puolestaan vauhdikkaampaa. Sirpan parina kuullaan mainio Nappisilmä.

Arska laulaa säveltämänsä tangon En kasvojas muista ja Kari soittaa trumpetillaan Granadan. Uusimmalta levyltä tulee Paljaana, Tuo onni pukee sua ja Sä oot se oikea. Edellisen kerran olin katsomassa Finlandersia Häijäässä, silloin ilahduin kun mukana olivat Mitä sulle kuuluu ja Talven yli, samat biisit ilahduttavat minua tänäänkin. Rokkimeininkiä tuovat muun muassa Sea Cruise, Beatlesin Rock and Roll Music ja Hurriganesin Get on. Sekä tietenkin Kaikki tytöt ja Rappiolla. Tässä vain muutamia poimintoja illan annista, lisäksi sekaan mahtui esimerkiksi polkkaa ja paljon muuta mukavaa.

Encore-parina tulevat jo viimeksi kehumani Don't even try ja Roll Over Beethoven, jota puolestani olen ahkerasti moittinut. Yritän suhtautua Beethoveniin nykyään kuin (mielikuvitus)poikaystävään, joka olisi kaikin puolin ihana ja mahtava, mutta jolla olisi ärsyttävä tapa ostaa meille juuri sitä ainoaa inhoamaani kahvilaatua. Sen sijaan, että nalkuttaisin asiasta ja yrittäisin muuttaa toista osapuolta, koitan oppia itse pitämään pahanmakuisesta kahvista.

Suoraan blogiin ladatut videot eivät tahdo näkyä, joten kuvasin taas muutamia lyhyitä pätkiä ja kokosin ne YouTubessa yhteen. Video löytyy linkistä. Odotin etukäteen hauskaa iltaa, eikä nytkään tarvinnut pettyä. On ne vaan huippubändejä, molemmat.

Pasilla on tilanne päällä.

Härmän Kylpylä, Ylihärmä 4.3.2016 Yölintu

Paikka: Härmän Kylpylä, Ylihärmä

Aika: Pe 4.3.2016 klo 21

Esiintyjät: Yölintu ja Juha Niemi & Soittorasia

Yölintu, Taikakuu ja Matti & Teppo: kova kolmikko, josta olen ajatellut, että nämä pitäisi kaikki nähdä joskus livenä. Taikakuun ja Matin ja Tepon olen jo nähnyt, tänään on viimein vuorossa Yölintu, kun yhtye saapuu lähiseudulle keikalle.

Luin hiljattain Yölinnusta kirjoitetun kirjan, vuodelta 2008. Hämmästyin kovasti, kun kirjasta kävi ilmi, että yhtye esiintyy ainoastaan 2 x 45 minuutin setit. Päätin, etten enää ikinä valita sellaisilla keikoilla, joilla Finlanders esiintyy "vain" kolme settiä. Mielenkiintoista nähdä, millainen ohjelmisto Yölinnulla keikallaan on, heillä kun on todella runsaasti hittibiisejä, joita yleisö varmaan illasta toiseen odottaa.

Kahviossa oli samaa herkullista kakkua kuin viimeksi!

 Toiset aloittavat tanssi-iltansa valsseilla, me aloitamme perinteisesti kahviosta. Tankkauksen jälkeen siirrymme odottamaan, koska illan päätähdet saapuvat lavalle. Saammekin odottaa yli klo 23 asti. Alku- ja loppuillasta väkeä tanssittaa mies ja syntikka, eli Juha Niemi & Soittorasia. Hauskasti keksitty esiintyjänimi. Juha Niemi esittää tunnettuja peruskappaleita, joissa kaikkien on helppo rallatella mukana.

Viimein Yölintu kipuaa lavalle. Ensimmäinen kipale on Haavoittumaton, alkupäässä on monia muitakin hittejä, kuten Liian suuri city ja Mies kylmän maan, josta pidän kovasti. Eivätkä hitit keikan alkuun lopu. Oi Nina, En ole pyhimys ja Mennyttä miestä ovat itselleni oudompia kappaleita, mutta pääasiassa ohjelmisto koostuu vanhoista tutuista, vauhdikkaista hiteistä. Kaikkea hyvää, Tytöt ovat kauniita, Mahdunko maailmaas ja TV:n kokoinen haitari ovat omalla mittapuullani klassikoita. Kuten myös encore-biisi Sitä saa mitä tilaa. Kuvasin taas pätkiä muutamista biiseistä, video löytyy linkistä.

Yhtye esiintyy vain yhden, hieman yli tunnin mittaisen setin. On tietysti mukava päästä ajoissa kotiin, kun seuraavana päivänä odottaa Finlanders, Onnentähti ja Latosaari, mutta erittäin mielellään Yölintua olisi kuunnellut pidempäänkin. Kaikki yhtyeen jäsenet ovat hyvin menossa mukana, ja niin on myös yleisö, jota on saapunut runsaasti paikalle. Keikan aikana lavan edessä on melkein yhtä paljon väkeä kuin Matin ja Tepon iltana. Yleisö on pääosin keski-ikäistä. Osa paikalla olijoista tanssii koko keikan ajan, mutta selkeästi Yölintua tullaan enemmän katsomaan kuin tanssimaan. Jos joku on tullut paikalle katsomaan, onko solisti selvin päin ja sujuuko keikka lainkaan, joutuu myöntämään Simon olevan täydessä iskussa. Mitään ongelmia ei ole.

Simo osaa ottaa yleisönsä, ja yleisö osoittaa puolestaan hienosti tukeaan esiintyjille. Veikkaisin paikalla olevan jonkin verran katsojia, jotka kiertävät Yölinnun keikoilla ahkerasti. Keikan jälkeen Silmun veljekset jäävät kiltisti jakamaan yleisölle nimmareita ja vaihtamaan kuulumisia. Me puolestamme lähdemme kotia kohti. Uloskäynnin luona kuulemme, miten eräs Yölinnun miespuolisista faneista tiivistää keikan jotenkin näin: "Olipa v*tun hyvä keikka, paras keikka pitkään aikaan!" Itselläni ei ole kokemusta aikaisemmista keikoista, mutta tämän illan perusteella Yölinnusta jäi oikein miellyttävä kuva. Voin siis yhtyä fanin näkemykseen keikan hyvyydestä.