lauantai 9. tammikuuta 2016

Lavatanssit vs. baari

Viikonlopusta tulee keikaton, kun lähiseudulla ei ole kivoja esiintyjiä. Sunnuntaina Finlanders olisi Nokian Kerholassa, jossa kävimme Henkkaa ja Kulkureita katsomassa tapaninpäivänä, mutta se jää nyt väliin. Keikkapäivityksen sijaan päätin pohtia, miten lavatanssit ja baari-ilta poikkeavat toisistaan. Asiantuntijuudellani on sikäli mielenkiintoinen tausta, että käyn jatkuvasti tansseissa, vaikka en lainkaan tanssi, ja olen käynyt jonkin verran baareissa, vaikka en juo alkoholia. 

Kenenkään ei onneksi tarvitse valita, käykö tansseissa vai baarissa, koska voi käydä molemmissa. Jos on oikein reipas, voi käydä ensin tansseissa ja jatkaa siitä sujuvasti samana iltana baariin. Kummassakaan paikassa ei ole automaattisesti kivaa tai tylsää, viihtyminen riippuu ihan omasta asenteesta. Jos on koko ajan naama nurinpäin, niin ei varmasti ole mukavaa missään.

Tanssit alkavat yleensä klo 20 tai 20.30. Porukkaa on aina paikalla jo ennen virallista alkamisaikaa, niin että ehtii viedä takin narikkaan ja vaihtaa tanssikengät jalkaan. Baariin kukaan ei mene ennen klo 01.30, silloin puolestaan tanssilavalla soivat viimeiset valssit. Pubiin voisi mennä istumaan jo aikaisemmin, mutta kukaan ei halua. Tulee nimittäin halvemmaksi juoda kotona Viron viinoja ja odottaa, että kello näyttää 01.30. Tämä on itselleni ongelma, koska kotona istuessa silmäni alkavat lurpsahdella jo klo 20.30.

Tansseissa pystyy juttelemaan melko normaalilla äänellä. Baarissa kommunikointi tapahtuu kiljumalla toisen korvaan ja silti 75 % sisällöstä joutuu arvaamaan. Molemmissa paikoissa myydään alkoholia, tansseissa se on vähäisessä sivuroolissa ja baarissa se näyttelee pääosaa. Tanssilavalla ei ole lasinsiruja tai läikkyneitä juomia lattialla, baarista kotiutuessa tahmeisiin kengänpohjiin on takertunut mukavan napakasti yhden juomalasin edestä sirpaleita. Tansseissa ei tosin pääse kokemaan samaa jännitystä siitä, millä hetkellä joku kaataa kaljan tai muun juoman päällesi. 

Tanssipaikoissa on usein ilmainen vesipiste, voi olla että muki maksaa 50 senttiä, mutta sen voi merkata tussilla omakseen ja hörppiä siitä koko illan. Baarissa olen maksanut hanavedestä parhaimmillaan 3 €/lasillinen. Tansseissa tulee koko illan hyvää musiikkia, baarissa korkeintaan kaksi kohtalaista biisiä. Nekin on väännetty ihmeelliseen remix-versioon. Tansseihin voi hyvin lähteä yksin, ajan saa kyllä kulumaan musiikkia kuunnellen ja tanssijoita katsellen. Jos vielä itse tanssii, niin on helppo löytää myös juttukavereita. Baariin en voisi kuvitella meneväni yksin.

Mielestäni suurin ero lavatanssien ja baarin välillä on ruokatarjoilu. Baarissa keskitytään juomiseen ja sieltä lähdettäessä haetaan grilliltä hampurilainen, koska on ihan järjetön nälkä. Tanssipaikoissa myydään vähintään makkaraa ja munkkipossua, monissa paikoissa valikoimiin kuuluu useaa erilaista suolaista ja makeaa. Syöminen onkin puolet hauskuudesta.

Baarikävijöistä suuri osa on 20+, viimeisen päälle laitettuja naisia, jotka eivät ole edes kuulleet sanoja silmäpussi tai selluliitti. Tansseissa käy kyllä nuortakin porukkaa, jopa jonkin verran alaikäisiä, koska osa paikoista on ikärajattomia. Keski-ikä on kuitenkin sen verran korkea, että tällainen 34-vuotias peruspirkko näyttää joukossa ihan nuorelta ja hyvältä.

Vastakkainasettelusta huolimatta molemmissa paikoissa on ollut hauskoja iltoja. Baarissa on ollut myös tylsiä iltoja, tansseissa en ole vielä kertaakaan päässyt tylsistymään. Olen lähtenyt kotiin aina hymyssä suin ja vatsa kylläisenä.    

 

   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti