Cheek, Vaasan jäähalli 16.1.2016

Paikka: Vaasan jäähalli
Aika: La 16.1.2016 klo 20.30
Esiintyjät: Cheek ja Nikke Ankara

Cheekin jäähallikeikka ei varsinaisesti liity tanssilavoihin, mutta täytyyhän siitä kirjoittaa. Ei tuollaisilla keikoilla kuitenkaan ihan joka päivä käydä. Kävimme katsomassa Cheekiä joitakin kertoja muutama vuosi sitten, ennen kuin hän nousi megasuosioon. Keikkapaikat olivat silloin pienten paikkakuntien, kuten Kauhavan, Laihian ja Kaustisen, yökerhoja. Nuo keikat olivat hienoja elämyksiä, esiintyjä oli ihan muutaman sentin päässä ja meininki oli välillä aika mieleenpainuvaa. Naisyleisö kävi jo tuolloin kuumana Cheekiin ja eturivin paikoista kinasteltiin kynsin hampain.

En pidä suurista yleisötapahtumista, joten en ole tätä aiemmin käynyt kuin Finlandersin ja 7 Seinähullun Veljeksen Iloisessa Joulukonsertissa. Nyt ystäväni on kuitenkin hankkinut meille liput jo elokuussa. Matkaan lähdetään sakeassa lumipyryssä.

Hei mehän nähdään jopa lavalle!

Jäähalli ei ole keikkapaikkana mitenkään viihtyisä tai tunnelmallinen. Meillä on istumapaikat yllättävänkin lähellä lavaa, odotin että näemme esiintyjät ainoastaan pieninä pisteinä. Keikan aloittaa Nikke Ankara, jonka muutamista biiseistä pidän kovasti, mutta livenä hän ei säväytä minua ollenkaan.

Toivon Cheekin esittävän pääasiassa vanhempia kappaleitaan, koska uusimman Alpha Omega -levyn kappaleet eivät yllä vanhojen tasolle. Toiveeni toteutuu aika hyvin, mukana on uusien kappaleiden lisäksi tärkeimmät hitit. Parhaiten tunnelma kohoaa Tinakenkätytössä. Ylipäätään koko kaksituntisen keikan aikana toistuu sama kaava: tunnelma on katossa vanhojen biisien ajan ja valahtaa alaspäin uuden levyn biisien aikana. Vierailijoina nähdään Yasmine Yamajako (Syypää sun hymyyn), Pete Parkkonen (Onnen kyyneleet), Nikke Ankara (Me ollaan ne) ja Ilta (Sillat).

Keikan alussa mietin, miten tylsää on istua, kun voitaisiin ihan hyvin seisoakin. Onneksi Cheek kannustaa ihmisiä nousemaan, niin se auttaa tunnelmaan pääsemisessä. Kappaleiden lomassa nähdään viisiosainen lyhytelokuva, jolla on niin ahdistava loppu, että omat fiilikseni kärsivät siinä vaiheessa.

Musiikin sijaan illasta jää päällimmäisenä mieleen visuaalisuus: valot ja muut tekniikat ovat ihan huikeita. En ole ikinä tuollaista kokenut. Kaikki on mietitty ihan viimeisen päälle. Tai no, sitä ei varmaan oltu mietitty, että pyrotekniikoista aiheutuu keikan lopussa niin paljon savua, että palohälytys alkaa soida. Keikan loppupuolella nähtävät tuliefektit ovatkin itselleni suuri miinus, pari viimeistä biisiä menee miettiessä, koskahan täältä pääsee raittiiseen ulkoilmaan. En ymmärrä, miten yleisö pystyy olla ihan lavan ääressä. Istumakatsomoonkin liekit kuumottavat melkoisesti ja räjähdysäänet olisivat liikaa, jos en olisi kaivanut korvatulppia esiin jo keikan alkuvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan ilta on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Toista kertaa en tällaiseen lähde, mutta olen iloinen, että tämä tuli koettua. Mediassa on paljon moitittu Cheekin olleen jäähallikeikoillaan etäinen ja epäsympaattinen. Eihän jäähallissa pääse millään samanlaiseen tunnelmaan kuin pienissä yökerhoissa, mutta silti sanoisin, että Cheek vaikutti enemmän varautuneelta yökerhoissa kuin nyt. Yökerhoissa hän liikkui lavalle ja lavalta pois tiukasti järkkäreiden ympäröimänä, mutta nyt hän laskeutuu pariinkiin eri otteeseen esiintymislavalta yleisön sekaan juoksentelemaan. Olisi todella hienoa, jos Cheek vielä joskus esiintyisi pienemmissäkin ympyröissä, festareiden ja hallien sijaan.

Siinä vaiheessa kun muut siirtyvät virallisille jatkoille Fontanaan, me kurvaamme ABC:lle kahville ja jatkamme matkaa kohti Lapuaa, Latosaarta ja Neljänsuoraa. Eiköhän me viimeiseen settiin vielä ehditä.