Hiekkaranta, Virrat 18.8.17 Finlanders

Koska tänään on luvassa vuoden viimeinen kunnon kesälavakeikka, meillä on samalla kesän päätösbileet. Käytännössä ilta ei eroa mitenkään normaalista tanssireissusta, sillä meillä on aina bileet. Mieli on kuitenkin hieman haikea, kun kesälavakausi jää taa. Onneksi otin vielä loppukirin ja suhasin kahden viikon aikana Finlandersin perässä sinne sun tänne. Eilinen retki Yppärin Merimajalle painaa silmissä, mutta kahvillahan siitä selviää.

Kesää ei voisi päättää paremmassa paikassa kuin Hiekkarannalla. Ystäväni kertoo matkalla Turun ikävistä tapahtumista, jotka tuntuvat kauniin järvimaiseman äärellä kovin epätodellisilta. Täällä on maailman pahuus kaukana. Hiekkaranta on aina kohdellut meitä erinomaisesti, eikä tämäkään ilta tuota pettymystä.

Kun on viimeisen kahden viikon aikana kuunnellut lukemattomia Finlandersin settejä, luulisi että ohjelmiston osaa jo ulkoa. Mutta ei. Heti ensimmäinen setti yllättää. Mukana on muun muassa Aamu Airistolla -valssi, Tähdet kertovat, Kultakutri ja sangen mieluisa Mitä sulle kuuluu.

Toisessa setissä mennään tunnelmasta toiseen. Aloituksena on Hiljaiset sillat ja Puhdasta kultaa, jatkuen vauhdikkaammin humpilla ja cha challa. Marleena on aina hauska. Huikean Tinasormuksen ohella tulee yllättäen klassikko Rannalle, sannalle. Kyseinen kappale on vuodelta 1994 ja ensimmäisiä Finlandersin biisejä, joihin olen aikoinaan tutustunut. Mahtavaa päästä kuulemaan vihdoin livenä! Setin lopussa päästään vielä polkkaamaan. Onneksi settiin mahtuvat väliin myös hitaat valssit, etteivät tanssijat täysin sula lattialle. Lämpöä ei nimittäin tältä illalta puutu.

Rannalle, sannalle. Kuva Kalajoen hiekkasärkiltä edellisenä päivänä.

Tauolla käymme tankkaamassa kahviossa ruisleivät. Ovat niin isoja, että nälkä pysyy loitolla koko illan. Plussaa siitä, että tarjolla on myös kinkuttomia leipiä, tämä lämmittää aina sydäntäni. Hiekkarannalla on seuraavana päivänä hääjuhlat tulossa ja osa koristeista on jo paikoillaan. Puitteet ovat siis normaalia hempeämmät. Miten minun tekeekään mieli irrottaa yksi valkoinen pom pom -koriste, kiinnittää se hameeseen pupunhännäksi ja kirmata pitkin tanssilattiaa! Syytän lyhyiksi jääneitä yöunia.

Jos ihan varovasti irrottaisin...

Kolmas setti jatkaa reipasta linjaa, välillä hieman hengähdetään. Mamban Pieni lemmenleikki sopii ohjelmistoon kuin tehty. Anna jatkua yön on edelleen aivan yhtä ihana. Vauhtia pitää yllä Kaikki laivaan ja Linda Linda.

Niin taas koittaa neljäs ja viimeinen setti. Taas tässä kävi näin ja Autiosaari alkuun, loppuvalsseina Lauluni teille lauloin ja Uralin pihlaja. Encorena Seinähullujen Banaania poskeen, jota kuunnellessa ja katsellessa aina miettii, että miten kaikki Finlandersin jäsenet voivatkin olla niin hyvällä tavalla vajaita.

Loppuhuipennuksena on inhokkini Roll Over Beethoven. En anna sen latistaa tunnelmaa, pääasia että Haaveissa vainko oot mun mahtui viimeiseen settiin. Keskityn kertaamaan sitä mielessäni. Beethoven on yhtä epämieluisa kuin muistinkin, mutta vielä hieman pidempi. 

Kotimatkan alkaessa olen vielä niin fiiliksissä, etten taaskaan muista huomioida tienviittoja. Onneksi ystäväni hoitaa kartturin hommansa huolella. Ilman häntä seikkailisin tällä hetkellä luultavasti Parkanossa.

Mitä kesästä jäi päällimmäisenä mieleen? Toki kaikki tanssi-illat tarjosivat lystiä. Yksittäinen kesän kohokohta oli kuitenkin tuikitavallinen arkipäivä, jolloin lähdin ajamaan syvän ketutuksen vallassa töihin ja Järviradiosta sattui tulemaan tänäkin iltana kuultu Humppamies. Miten voikaan maailma kirkastua muutamassa sekunnissa yhden laulun ansiosta. Tuo hetki kuvastaa niin osuvasti sitä, mistä keikkailussa on kohdallani kyse: saan uskomattoman paljon voimaa arkiseen taaperrukseen. Sitä istuu autossa työmaan parkkipaikalla ja miettii, ettei ikinä saa kammettua itseään autosta ulos. Ei pysty. Sitten alkaa selata puhelimesta keikoilla kuvaamiaan videoita ja kuvia. Muistelee millä reissulla mikäkin on kuvattu. Mieleen tulee tanssit, joissa Kari törmäsi takapuolellaan Lassen koskettimiin. Se oli hauskaa se. Harva osaa soittaa edestä ja takaa. Lopulta nauraa autossa ääneen ja päättää, että jos sitä vaan lähtisi hakemaan rahat pois pyörimästä. Pääsee taas uusille keikoille, keräämään uusia muistoja.