Latosaari, Lapua 11.3.17 Finlanders, Henkka & Kulkurit

Nyt on kyllä. Kaksi huippubändiä samana iltana, samassa paikassa. Melkoista. Edellisestä tanssireissusta on vaan niin kauan, että olen ihan hukassa. Moneltako tanssit nykyään alkaa? Kauanko matkaan menikään? En ole nähnyt ystävääni viikkoihin, tunnistanko enää häntä? Mitä jos poimin kyytiin väärän henkilön ja ystäväni sadattelee tien varressa, että missä se Päivi kuppaa. Kaikki vaatteetkin näyttävät jotenkin vääriltä. Mitään päällepantavaa. Taatusti en osaa enää kirjoittaa. Mikähän Bloggerin salasana oli? Missään nimessä en osaa ottaa kuvia uudella puhelimella.

Henkka ja Kulkurit

No, alkukankeuden jälkeen selviän perille juuri ajoissa (klo 20) ja toivottavasti oikean henkilön seurassa. Henkka ja Kulkurit viihdyttävät meitä ensimmäisen tunnin ajan ja jatkavat kaikkiaan neljän setin verran. Heitä on kyllä taas ilo kuunnella ja katsella. Iloisella meiningillä hyvää tanssimusiikkia, mitä enempää voisi vaatia? Itse en ainakaan keksi mitään. Jokaisella Latosaaren esiintymisellä olen myös kuullut muiden kehuvan poppoota. Heillä on tapana yllättää uudet kuulijat positiivisesti.

Onhan nää kitaristin tennarit nyt hei hienot!

Finlandersin aloittaessa oman urakkansa muistan orkesterin uusineen ohjelmistoaan viime näkemän jälkeen. Pahus. Onko joku joskus jostain asiasta todennut "Olipa hyvä uudistus, nyt on paremmin kuin ennen"? Niinpä. Onneksi setti sentään alkaa tutuilla valsseilla ja fokseilla, ettei tarvitse heti pahoittaa mieltään.

Finlanders

Kovin pitkälle ensimmäinen setti ei pääse, kun tuttujen biisien jatkeeksi ujutetaan Tinasormus. Timo tietenkin laulaa, koska hän on eniten Janne Hurmeen näköinen. Tässä kohtaa taas muistan, miksi käyn Finlandersin keikoilla. He ovat vaan niin hyviä. Mitä minä tässä murehdin ohjelmistoa, kun kaikki kuulostaa heidän esittämänään niin hyvältä. Toisena "uutena" kappaleena on Linda Linda, joka sekin toimii erinomaisesti. Miller-tango ja St. Paulin lyhtyjen alla jatkavat uutta ohjelmistoa, kuten myös humpat Lihavat on lepposia ja Jimmy banjoaan hän soittaa.

Toinen setti sekoittaa pasmani täysin. Taas tässä kävi näin -biisin pariksi kuulutetaan Tuure Kilpeläistä. Odotan Unkarinsyreeneitä tai Ystävänpäivää, mutta ei. Tulee Autiosaari! En kestä. En pidä kovinkaan monesta tällä vuosituhannella tehdystä kappaleesta, mutta Autiosaari on iso poikkeus sääntöön. Täyttä timanttia. Ihastuin biisiin heti ensi kuulemalta viime kesänä, enkä usko kyllästyväni siihen ainakaan lähivuosina. Yksi parhaita muistoja kesältä 2016 on, kun pääsin kuulemaan tämän livenä, Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin esittämänä.

Monesti olen hiljaa mielessäni miettinyt, miten mahtavaa olisi, jos joku orkesteri soittaisi kappaletta lavoilla. Mutta että Finlanders! Tämä on vaan minulle liikaa. Loppukeikan aikana tulee vielä kaikenlaisia uusia ja vanhoja biisejä, mutta ne menevät minulta vähän ohi. Autiosaari! En pääse tästä yli. Jospa seuraavalla kerralla pysyisin jo paremmin asiassa kiinni? Jää nähtäväksi.

En ollut edes tajunnut, miten paljon olen keikkoja kaivannut tauon aikana. Odotin illalta paljon, mutten silti odottanut fiiliksen olevan näin huipussaan. On tämä kyllä kivaa.

Kaiken lystinpidon jälkeen pari painavampaa sanaa. Monet ajavat tansseihin pitkiäkin matkoja ja usein yksin. En halua maalata piruja seinille, mutta tapaan pitää tanssireissuilla autossa varavaatteita, vilttiä, taskulamppua ja heijastinliiviä. Saattaa kuulostaa yliampuvalta varautumiselta, mutta tein hiljattain parin viikon työreissun eteläisempään Suomeen ja havaitsin, että uudehko, asianmukaisesti huollettu auto voi vallan hyvin jättää sinut tien päälle. Siinä kun ottaa puhelimen käteensä apuvoimia soittaakseen ja huomaa puhelimen vetäneen viimeisen henkosensa, hiipii väkisinkin mieleen, että on tanssireissuillakin syytä varautua vastaaviin tilanteisiin. (Ei hätää äiti, mulle ei enää toista kertaa voi käydä tolleen.) On mukavampi kipittää läheiseen taloon lainaamaan puhelinta ja odotella autossa avun saapumista, jos on edes lämpimät vaatteet yllä.

Kyseinen reissu opetti muutaman muunkin seikan, jotka haluan kanssanne jakaa:

• Jos joudut vaihtamaan kulkuneuvoa kesken matkan, siirrä kaikki tavarasi hajonneesta autosta. Myös ne, jotka olit pakannut ihan ensimmäisenä takakontin pohjalle. On helpompaa, kun osa tavaroista ei jää matkan varrelle.
• Jos käännät autoa ahtaassa, alaspäin viettävässä paikassa, jossa lumikerroksen alla on peilijäätikkö, pidä liikkeet rauhallisina. Älä henkäise "voi paska, ajoinko mä jo liian lähelle ojaa", tee äkkijarrutusta ja yritä lähteä pakittamaan reippaalla kaasulla. Menee lapiohommiksi.
• Jos auton vara-avain on 300 km päässä, pidä ihmeessä hyvä huoli siitä hallussasi olevasta kappaleesta. Jos kuitenkin tiputat sen työpaikan vessan lattialle ja havaitset asian vasta 12 h kuluttua, huolehdi, että olet hankkiutunut niin rehellisten kollegojen seuraan, että avaimesi on poimittu talteen.
• Pidä huolta myös kotiavaimestasi. Jos laitat sen matkaan lähtiessä "varmaan paikkaan, jossa se ei pääse reissussa hukkumaan", ota muistin virkistykseksi vaikka kuva kätköpaikasta. Ei tarvitse sitten kotimatkalla iltamyöhään ryhtyä Parkanossa penkomaan laukkuja ja lopulta ilmoittamaan vanhemmille tulevansa yökylään.

Ja lopuksi tärkein opetus: kaikesta selviää.