Latosaari, Lapua 30.4.2016 Finlanders, Kaiho

Paikka: Latosaari, Lapua
Aika: La 30.4.2016 klo 20.30 - 02.00
Esiintyjät: Finlanders ja Kaiho

Kolmen viikon keikkatauko on taas koetellut kärsivällisyyttä, mutta tänään odotus palkitaan. Luvassa on vappupirskeet tutussa ja turvallisessa Latosaaressa. Odotan jo kovasti kesälavoille pääsyä. Finlanders lomailee heinäkuun, joten touko- ja kesäkuussa olisi tarkoitus kiertää keikoilla tukka putkella. Nyt on loistavat olosuhteet tehdä hieman pidempiäkin reissuja, kun illat ovat jo valoisia, eikä ole vielä mitään helteitä, niin että sulaisi autonpenkkiin.

Päivä kuluu ensin Seinäjoella 76-raveissa, mistä siirrymme sangen ripeällä aikataululla Latosaareen. Ehdimme käydä vielä kahvilla ennen Finlandersin ensimmäistä settiä. Latosaaressa on jokaisissa tansseissa tarjolla munkkeja, eikä vappuaatto tee poikkeusta. Olen hieman ruosteessa keikkatauon jälkeen ja muistan ottaa kuvan vasta syötyäni.

Tässä oli berliininmunkki ja kahvi. Hyvää oli.

 Lavan eteen siirtyessämme huomaan ilokseni, että soittopelejä on koristeltu serpentiineillä. Epäilen vahvasti, että koristelun takana on illan toinen esiintyjä, Kaiho.

Finlanders on tänään viisijäseninen, koska puhaltimissa yleensä häärivä Kari on poissa. Harmittelemme, että nyt ei tule ainakaan Sirpaa, Rappiolla tai Ystävänpäivää. Ensimmäinen setti alkaa Kultaa ja hopeaa ja Rantakoivun alla -valsseilla. Daniela tulee pitkästä aikaa. Ennen iltaa vähän jännitti, että osaakohan sitä keikalla enää ollakaan, mutta viimeistään Saanhan olla hän ja Ihana ilta -biisien aikana pääsemme jälleen vauhtiin. Mahtavaa, kun saa taas fiilistellä sydämensä kyllyydestä! Ensimmäisessä setissä kuullaan myös muun muassa Sinulle vain ja Mun aika mennä on.

Toinen setti alkaa rauhallisesti Hiljaiset sillat -kappaleen tahtiin. Tässä setissä koetaan ensimmäinen illan kohokohdista, kun vuorossa on Satumaa. En ole edes tiennyt, että Finlanders tätäkin esittää. Toimii. Rauhallisempien kappaleiden vastapainoksi kuullaan reippaampaakin menoa, kuten Kipu ja mainiot humpat Matka Timbuktuun ja Tulipunaruusut. Loistavasti Finlanders hoitaa hommat, vaikka miehistössä on vajausta. Karin poissaolon huomaa, mutta ihailtavasti biisit saadaan soitettua näinkin, vähän uudenlaisina versioina.

Viimeisessä setissä edetään vauhdikkaasti, siitä pitävät huolta ainakin Ota kii, Mennyt mies, Kesä -92 ja Nappisilmä. Herkistelemäänkin päästään, Oikeesti on tietenkin aina mukana. Toiseksi viimeisestä kappaleesta muodostuu illan toinen kohokohta, kun Timo laulaa Rappiolla. Ja me kun olimme varmoja, ettei sitä tänään kuulla. Timo esittää biisin kunnon rokkimiehen asenteella, ihan huikeaa! Spektaakkelin jälkeen rokataan vielä Get on. Encoressa on luvassa hempeät Sininen ilta ja Uskon sinuun.

Finlanders tarjosi taas menoa ja meininkiä koko rahan edestä. Onneksi seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa pitkään. Kuvasin videolle pätkiä muutamista biiseistä, julkaisuun niistä päätyi nyt vain murto-osa, joka löytyy linkistä. Parempi kuitenkin kuin ei mitään.

Illan toisena esiintyjänä on siis Kaiho. Kun huomasin tämän, ensimmäinen ajatukseni oli "Voi ei, joku never heard -nuorisobändi, eikö nyt oikeasti ollut mitään muuta vaihtoehtoa". Valmistaudun istumaan kahvilla kaikki heidän settinsä. Joudun kuitenkin jälleen kerran pyörtämään ennakkokäsitykseni. Ensinnäkin, miten kukaan voisi vastustaa bändiä, joka on laittanut päähänsä valkolakit ja soitinten ohella vääntänyt serpentiineistä koristeet myös itselleen? Minä en ainakaan.

Kaiho. Kuvaan tallentui illan ainut hetki, jolloin solisti näyttää tinasotamieheltä.

Kaiho on jo siinä suhteessa piristävä poikkeus, että kolmen miespuolisen jäsenen ohella mukana on yksi nainen, kosketinsoittajana. Hämmästyttävän harvoin soittajina on naisia, kun miettii, miten paljon Suomessa on naisartisteja. Bändin esiintyminen on tarpeeksi aurinkoista ja rentoa, kukaan ei mökötä lavalla. Tärkeintä on tietenkin ohjelmisto, ja se on Kaiholla kunnossa. Kappaleet ovat covereita muilta esiintyjiltä, mukana on niin Yölintua, Topi Sorsakoskea, Souvareita ja Ässiä kuin Tuure Kilpeläistäkin. Ja paljon muuta. Koska esiintyjät ovat nuoria, pelkäsin ohjelmistossa olevan Jenni Vartiaista ynnä muuta nykymusiikkia, mutta onneksi Kaiho tarjoilee kunnon tanssimusiikkia aikaisemmilta vuosilta. Esimerkiksi Reissuun lähden ja Souvarin humppa pistävät jalan vipattamaan väkisinkin. Illan aikana kuullaan myös masurkat, joista toinen on mainio Lentävä kalakukko.

Ilokseni huomaan biisilistassa olevan muutamia helmiä, jotka tulivat tutuiksi Neljänsuoran keikoilta: Lolita, Jotain jää ja Kyllikki. Orkesteri ei kuitenkaan tyydy pelkästään esittämään muiden kappaleita, vaan he ovat onnistuneet tekemään niistä omannäköisiään. Tykkään.

Kun viimeinenkin kappale on loppunut, on pakko lähteä kotiin. Ulkona on alkanut kunnon kaatosade, se niistä loistavista olosuhteista. Märät kengät ovat kuitenkin pieni haitta kevyen mielen ja ladattujen akkujen rinnalla. Tästä se keikkakesä kunnolla alkaa.