Toejoen seurojentalo, Pori 3.4.2016 Finlanders

Ruokakauppa on vähän matkan päässä, tämä on seurojentalo.

Paikka: Toejoen seurojentalo, Pori
Aika: Su 3.4.2016 klo 17 - 21
Esiintyjä: Finlanders

Tänään matka suuntautuu Finlandersin perässä Poriin, 184 km päähän. Kyseessä on sunnuntai-illan tanssit, jotka alkavat miellyttävään kellonaikaan, niin että vähän pidemmältäkin viitsii lähteä ajamaan. Olenkohan tullut oikeasti vanhaksi, kun tällaiset ns. päivätanssit ovat alkaneet houkutella yhä enemmän?

Toejoen seurojentalo on minulle aivan uusi tuttavuus. Olenkin kovin iloinen, että saan matkaseuraa, koska uuteen paikkaan meno on aina vähän jännää. Seurojentalolla ei ole omia verkkosivuja, Facebook-sivut kyllä löytyvät, mutta talon sisältä on niukasti kuvamateriaalia. Vuonna 1947 valmistuneessa talossa on muun toiminnan ohella järjestetty tähänkin asti satunnaisesti tansseja, mutta tänä keväänä tansseja pidetään aiempaa säännöllisemmin. Sijainti on hyvä. Vaasasta tai Parkanosta päin tullessa paikka on Porin keskustaan johtavan tien varressa, keskustaan asti ei kuitenkaan tarvitse ajaa. Parkkitilaa löytyy riittävästi. Ulkoapäin rakennus on hyvin vaatimattoman näköinen.

Olemme paikalla hieman etuajassa, joten hyödynnämme ajan käymällä läheisellä huoltoasemalla ensin kahvilla. Sitten onkin aika lähteä katsomaan, vastaavatko seurojentalon sisätilat ulkoapäin syntynyttä vaikutelmaa. Eivät vastaa. Vaisun ulkokuoren sisältä paljastuvat sangen miellyttävät, siistit ja idylliset puitteet. Ensivaikutelma on muutenkin onnistunut, kun paikan lavaisäntänä toimiva Ippe Mansikka huomioi meidät heti sisälle päästyämme, vaikka emme häntä entuudestaan tunne. Pieni asia, mutta iso vaikutus.

Tanssilattia ei ole suuren suuri, mutta riittävän suuri. Tuoleja on molemmilla reunoilla. Esiintymislavan ulkonäkö on poikkeava: lavan takaseinää koristavat askarrellut kuuset ja tähdet. Kun lavaa vielä ympäröivät vihreät verhot, vaikutelma koulun kuusijuhlasta on täydellinen. Pian varmasti kuulutetaan, että koulun bändi, joka on koko lukukauden ahkerasti harjoitellut, esittää seuraavaksi Tonttuparaatin. Mielestäni tällainen vaikutelma on ainoastaan hauska ja positiivinen asia, sopii hyvin Finlandersin rentoon esiintymistyyliin. Arvostan huumoria enemmän kuin prameita samettiverhoja.

Tonttujoukko huomio ja katse oikeaan, joulupukki komentaa jo pulkat pakkaamaan...

Yleisöä on saapunut paikalle melko runsaasti. Suurin osa on vanhempaa polvea, mutta mukaan mahtuu myös hyvinkin nuoria sekä keski-ikäisiä. Pidän kovasti seurojentalon yleistunnelmasta. Ihmiset ovat iloisella mielellä ja paikassa on hyvällä tavalla vanhan ajan tunnelmaa. Kaikki tilat ovat siistit, WC-tiloja myöten. Vessojen edessä olevalle seinälle kaipaan kokovartalopeiliä, varsinkin naiset mielellään ihailisivat itseään muualtakin kuin lavuaarin päällä olevista pikkupeileistä. Aina on kiva tarkistaa, jäikö hame sukkahousujen alle ja miten pitkä pätkä vessapaperia roikkuu kengänpohjasta. Kahviossa on tarjolla kahdenlaisia voileipiä, makeita leivonnaisia sekä höyrymakkaroita. Tanssilattialle pääsee myös kahvion puolelta, mikä vähentää ruuhkaa varsinaisessa oviaukossa. Ilmainen vesipiste on täälläkin tarjolla. Seurustelutilaa on sisäänkäynnin yhteydessä, tosin aika niukanlaisesti.

Finlandersin tonttujoukko aloittaa esiintymisen heti klo 17 ja iltaan mahtuu neljä settiä. Tauoilla soi levymusiikki. Taas kerran jaksan ihmetellä, miten Finlanders pystyy nytkin tarjoamaan yllätyksiä biisivalinnoissaan, ja nimenomaan positiivisia yllätyksiä. Pieni polku, On lautalla pienoinen kahvila, Keltapaviljonki, Mitä teet polvellas, rakas Hans, Charade ja Rantakoivun alla on kuultu keikoilla ennenkin, mutta ei mitenkään vakituisesti.  Odotan sinua Nina ja Sininen ilta ovat pari esimerkkiä biiseistä, joita en ole aikaisemmin keikoilla kuullut. Vaikka yleisön keski-ikä on melko korkea, mitään mummosettejä Finlanders ei esitä, vaan mukana on rauhallisempien tanssilajien ohella niin jenkkaa ja polkkaa kuin masurkkaakin. Ja yleisö tuntuu tykkäävän.

Itse tykkään jokaisesta esitetystä kappaleesta, mutta yksi on ehdottomasti ylitse muiden. Illan kohokohta, jonka vuoksi olisin voinut ajaa vielä muutaman sata kilometriä lisää: Humppamies. Yksi pitkäaikaisimpia suosikeitani Finlandersin tuotannossa, jota en ole koskaan aikaisemmin kuullut livenä. Miten monta kertaa olenkaan kyseistä kappaletta kuunnellut cd-levyltä ja miettinyt, kuinka mahtavaa olisi joskus kuulla tämä keikalla. Että yksi vanha laulu voikin tehdä pienen ihmisen iloiseksi!

Paraskin ilta loppuu aikanaan. Kotiin lähtiessäni käyn varovasti kurkistamassa kahvioon, saisiko sieltä enää kotimatkalle kahvikupposta. Kahvion pitäjä huikkaa jo kaukaa, että täältä saa kyllä vielä kahvin lisäksi muutakin evästä. Muna-anjovisleipä näyttää niin hyvältä, etten pysty lähtemään ilman sitä. Saan leivän vielä makkaroille tarkoitettuun paperikääreeseen pakattuna, niin että saan kuljetettua sen autoon. Näin ystävällinen palvelu kruunaa illan. Seurojentalo oli oikein miellyttävä tuttavuus, jään odottamaan että Finlanders esiintyisi siellä toistekin.