Helsinki-Pavi, Vantaa 28.5.17 Finlanders

Monesti olen haaveillut käyväni lavatansseissa pääkaupunkiseudulla. Haluaisin nähdä, miten meiningit eroavat syrjäisempien seutujen tansseista. Nyt on oiva tilaisuus toteuttaa tämä haave, kun olen Lappeenrannassa ja Finlanders esiintyy Pavilla. Pohjalaissilmin katsottuna Vantaa ja Lappeenranta ovat lähes vierekkäin. Tarkemmin katsottuna etäisyyttä on 210 km, mutta ei anneta sen haitata.

Olen vieläpä aiemmin lukenut lavan sijaitsevan keskellä teollisuusaluetta. Pakko tällainen on kokea. Ainut pikkiriikkisen negatiivinen asia on, että pääsen lähtemään töistä vasta siinä vaiheessa, kun tanssit ovat jo jonkin aikaa olleet käynnissä. Mutta lasken ehtiväni perille viimeiseen settiin. Se saa riittää. Lipunmyyntikin on silloin jo varmasti suljettu, niin säästän lipun hinnan. Pavilla toki on moneen muuhun lavaan verrattuna edulliset taksat, esimerkiksi tänään pääsisin opiskelijana kympillä sisään. Normaalilippukin on vain 12 euroa.

Helsinki-Pavilla (Pavintie 6, entinen Honkanummentie) järjestetään tansseja kesäaikaan peräti kolmesti viikossa; keskiviikkoisin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Kellonajat vaihtelevat viikonpäivän mukaan. Tänään on sunnuntai, eli tanssit ovat klo 17 - 21.30. Tansseja on järjestetty vuodesta 1965 saakka.

Niin. Pavi sijaitsee alle 20 km päässä Helsingistä. Maalaistyttöä jännittää nyt isolla kädellä. Tykkään ihan valtavasti autolla ajamisesta, mutta kehä III menee vahvasti epämukavuusalueelleni. Luultavasti päädyn ajamaan jotain liikenneympyrää niin kauan, että bensa loppuu, koska en uskalla kääntyä ympyrästä enää koskaan pois.

Juu. Tuolla minä sitten ajelen. Heh.

Aikataulu on sen verran tiukka, ettei yhtään ylimääräistä mutkaa saisi tulla. Sydän jumputtaen lähestyn päämäärää. Hiphei, kehä III:lla edetään ilman ongelmia! Kunnes minun ja navigaattorin välille kehittyy kommunikaatiokatkos ja poistun kehätieltä, vaikka olisi pitänyt jatkaa eteenpäin. Onneksi päädyn teollisuusalueelle, jossa on helppo tehdä U-käännös. Tulipahan nähtyä Vantaan Energian jätevoimala. Uusi lähestyminen kehä III:lle. Tässä vaiheessa navigaattori ryhtyy mököttämään, koska en noudattanut sen ohjeita. Ei puhu minulle enää mitään. Kirosanojen säestyksellä teen muutaman käännöksen täysin summamutikassa, ihan vaan sillä periaatteella, että haluan mahdollisimman pian pois kehätieltä, ennen kuin olen Mannerheimintiellä ja raitiovaunu tulee ja ajaa ylitseni. Ja tadaa: jollain ihmeellä osun oikealle tielle ja navigaattorikin leppyy ja ilmoittaa Pavin olevan lähes kulman takana. Parkkipaikalla on voittajafiilis: ajoin kehä III:lla ja löysin ajoissa perille! Ei ihan turha muija! Toki en löydä täältä enää ikinä takaisin Lappeenrantaan, mutta sitä ehtii murehtia myöhemmin.

Parkkialue on yllättävänkin suuri. Pihapiiri on ylipäätään paljon odotettua vihreämpi ja idyllisempi. Portilla saan kiltisti pulittaa vielä viitosen sisäänpääsystä. Sisätilat ovat nekin avarat, istumapaikkoja on runsaasti tarjolla. Lisää tilaa löytyy ulkoa terassilta. Harmi, ettei ole aikaa kierrellä enempää, kun Finlanders aloittaa viimeisen settinsä ihan juuri.

Koska tänään on kyseessä tällainen elämysreissu, niin en ole ladannut kovia odotuksia kappaleiden suhteen. Yksi setti menee joka tapauksessa niin nopeasti, ettei siinä paljoa ehdi. Yllätyn kovasti, kun Haaveissa vainko oot mun tulee. Olin niin varma, että jos se on tänään mukana, niin se on tullut jo aiemmin illalla. Pelkästään tämän biisin takia kannatti tulla, ei epäilystäkään! Anna jatkua yön nostaa mielialaa entisestään. On vierähtänyt pitkä tovi, kun olen sen viimeksi livenä kuullut. Vielä kun toiseksi viimeisenä valssina tulee yksi suosikkivalsseistani, Jamppa Tuomisen Lauluni teille lauloin, niin kyllä on taas elämä kohdillaan.

Pavilta ei tunnelmaa puutu, vaikka ikkunoista aukeaa järvimaiseman sijaan teollisuusalue. Itsekin yllätyn, miten perinteinen kesälavan tunnelma täällä vallitsee. Yhtään ei häviä muille lavoille. Hyvin voisin kuvitella olevani kotinurkilla, pienen paikkakunnan kesätansseissa. Talkooväkeä täälläkin on puurtamassa. Tanssijat näyttävät myös hymyilevän yhtä aurinkoisesti kuin muuallakin päin Suomea. Lavatanssit vaan ovat parasta ajanvietettä sijainnista riippumatta. Niin mielelläni olisin viettänyt iltaa vähän pidemmän kaavan mukaan.

Tarkoitus oli ostaa eväät kotimatkalle kahviosta, mutta olen liian hidas ja kahvio on jo kiinni. Onneksi matkalla näkyi useampikin 24 h -huoltoasema. Lähtiessä tulee mukava fiilis, kun portilla kiitetään käynnistä ja toivotetaan tervetulleeksi uudelleen. Mikä parasta, saan kysyttyä ammattiautoilijalta neuvoa, miten ihmeessä täältä pääsee pois. Ja kunnon opastuksella oikean reitin löytäminen onkin naurettavan helppoa. Kenenkään ei siis tarvitse jättää Pavin reissua väliin sen vuoksi, että paikalle olisi hankala mennä autolla. Jos minä selvisin, niin selviät sinäkin. Lähiseuduilta paikalle pääsee myös bussilla.

Ajoin yhteensä 420 km päästäkseni kuulemaan 45 minuuttia esiintyjiä, joiden keikalla olin viimeksi kaksi päivää sitten. Eihän tämä mitään fiksun ihmisen touhua ole. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen, että lähdin matkaan. Sain toteutettua yhden haaveeni ja ainutlaatuisia muistoja kertyi taas useita. Porvoon Shellin pihassa käynnistän auton ja radiosta sattuu tulemaan Queenin Don't Stop Me Now. "I'm having such a good time, I'm having a ball..." Lakritsituutti toisessa ja ratti toisessa kädessä starttaan hämärtyvälle maantielle ja hymy ulottuu korviin asti. Tästä tanssipaikkojen kiertämisestä jos saisi tienattua elantonsa, niin olisi aika hemmetin siistiä.