Vuorossa on viimeinen keikka ennen joulua ja paikkana jo liiankin tuttu Latosaari. Ei kai vielä ole liian aikaista ryhtyä suunnittelemaan ihanan pitkiä reissuja uusille kesälavoille? Valoisia kotimatkoja, lintujen livertäessä? Todellisuudessa aina sataa, mutta silti. Yllä on kuva panoksestani itsenäisyyspäivän juhlistamiseen, vaikka sekä itsenäisyyspäivä että piparit ovat jo menneet.
 |
| Reeta & Lumo |
Paikka on tuttu, mutta illan toinen esiintyjä sen sijaan on aivan uusi tuttavuus: Reeta & Lumo. Onpa mahtavaa, että Latosaareen otetaan välillä tällaisia esiintyjiä! Piristää koko iltaa. Kyseessä on uransa alkutaipaleella oleva tanssiorkesteri, mitä ei kylläkään päälle päin huomaa lainkaan. Jos en tietäisi, niin olettaisin heidän kiertäneen tanssilavoja jo vuosia, niin hyvin kaikki on hallussa. Tai ehkä asian huomaa siitä, että he jaksavat hymyillä koko illan? Toisaalta Finlandersin jäsenetkin jaksavat näyttää iloista naamaa, vaikka ovatkin jo muutaman vuoden keikkailleet. Toivon kovasti, että Reeta ja Lumo kuuluvat jatkossakin siihen harvalukuiseen joukkoon, jotka näyttävät viihtyvän lavalla. Hymy tarttuu niin helposti yleisöönkin.
Reeta & Lumo on muutenkin piristävän erilainen kokoonpano, sillä solisti Reeta Saranpää soittaa myös viulua. Kappaleet ovat taattua tanssimusiikkia, sambasta polkkaan ja kaikkea siltä väliltä. Solistilla on mukava tapa ilmoittaa seuraavaksi tulossa oleva tanssilaji jo hyvissä ajoin etukäteen. Ohjelmisto koostuu tunnetuista, mutta ei puhki soitetuista kappaleista, jotka kaikki on sovitettu tanssijoita silmällä pitäen. Sulassa sovussa ovat Autotyttö vuodelta 1933 ja Heidi Pakarisen Bon Voyage vuodelta 2015. Jälkimmäistä en olisi missään nimessä tuntenut, mutta onneksi ystäväni on perillä myös nykymusiikista, eikä ole laillani jämähtänyt sotavuosiin.
Kokoonpano soittaa maltillisin volyymein, mistä korvani kiittävät. Pakko vielä mainita heidän tyylikkäät esiintymisasunsa! Huomioni tosin kiinnittyy solistin huikeisiin korkoihin. Ei kai tuollaisilla voi oikeasti seisoa koko iltaa? Polveani alkaa särkeä pelkästä myötätunnosta.
Tyylikäs on illan pääesiintyjäkin. Joulukonsertti ja sen verrattomat esitykset ovat vielä niin tuoreessa muistissa, että Finlandersin ensimmäiset valssit menevät meiltä kypsän aikuismaisesti tirskuen ja kikattaen. Totta puhuen kaikki kolme settiä. Tauolla käymme rauhoittumassa kahvikupin äärellä. Kahden naisen hiljainen munkkipossu-boikottimme jatkuu, joten juomme kahvit täällä nykyään ilman mitään lisukkeita.
Ohjelmisto on jälleen taattua laatua, mitään en vaihtaisi pois. Saanhan olla hän, Nappisilmä, aivan ihana ja harvoin kuultu Puhdasta kultaa... Lahjarekeni saa tältä vuodelta peruuttaa, sillä Haaveissa vainko oot mun ja Anna jatkua yön tulevat molemmat ja vielä peräkkäin. Tässä on joululahjaa kylliksi. Nitrodiskoilua tarjoavat Ota kii ja Sinulle vain. Tuntuu haikealta, ettei neljään viikkoon päästä olemaan rappiolla, onneksi se tänään vielä kuullaan. Eroahdistusta lievittävät Finlandersin joululevyt, joita kuuntelen aivan liikaa. En ole koskaan kuunnellut näin paljoa joulumusiikkia ja aattoon on vielä kaksi viikkoa. Hieman vastahakoisesti myönnän, että tämä poppoo on kaiken muun lisäksi käännyttänyt minut ainakin jonkinlaiseksi jouluihmiseksi.
 |
| "En se minä ollut, se oli Kari!" väittää Pasi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti