Tänään suunnataan Aronkeitaalle, jossa Finlandersin lisäksi esiintyy Pauli Koivula & Himmiät Tähäret. Tämän kokoonpanon olen nähnyt jo kerran aikaisemmin ja hyväksi todennut.
Himmiät Tähäret aloittavat illan. Tässä vaiheessa tanssisalissa on vielä melko viileää, joten menemme istumaan karaokepuolelle. Parasta Aronkeitaassahan on juuri tämä, että istuma- ja seurustelutilaa löytyy hulppeasti. Ensimmäisten neljänkymmenen minuutin aikana karaokessa tulee yhtä kappaletta lukuunottamatta pelkästään valsseja ja tangoja. Pidän molemmista lajeista, mutta liika on liikaa. Siirrymme takaisin tanssisaliin, jossa Himmiät Tähäret kuuluttavat seuraavaksi tulevan kaksi tangoa. Näiden jälkeen kuullaan kaksi valssia. Tässä vaiheessa Finlanders vaihtuu lavalle. Voi pojat, että foksit Java ja Eeva kuulostavat tähän paikkaan hyviltä! Kuten myös niitä seuraavat Taikakuu ja Voitko unohtaa. Muutaman biisin jälkeen tangoja ja valssejakin kuuntelee taas sujuvasti, ilman traumoja. Ystäväni on innoissaan, kun Amor tulee pitkästä aikaa. Itseäni ilahduttavat eniten Viuhahdus, humpat Matka Timbuktuun ja Humppamies, sekä jenkat On lautalla pienoinen kahvila ja ikisuosikkini Lesken lempi.
Humpat, jenkat ja polkat ovat kyllä ihan parasta. Silti jos pitäisi valita Finlandersin omista kappaleista kolme mieluisinta, kaikki olisivat hitaita: Anna jatkua yön, Oma katto pään päällä ja Tuo onni pukee sua. Yhtä epäloogista on, etten periaatteessa pidä rokkibiiseistä, mutta annas olla kun Rappiolla ja Daa-da daa-da soivat, niin olen aivan täysin fiiliksissä. Helpointa on jättää luokittelut sikseen ja sanoa pitävänsä kaikesta, mitä Finlanders esittää. Tämä ei toki koske Roll Over Beethovenia.
Tauon koittaessa menemme tietenkin kahville. Söin lähtiessäni tukevasti ja tarkoitukseni on ottaa pelkkä kahvi. Mutta. Tiskillä on rivissä tuoreita, pehmeitä viinereitä. Aivan kuin ne laulaisivat. Ota kii, pidä mua. Mä tahdon muuttua nyt osaksi sua. Reisissäni on aina tilaa tuoreelle viinerille. Kuuntelemme samalla Himmeitä Tähtiä, jotka esittävät settinsä mukavan pohjalaisella asenteella. Solistin ääni on kyllä komea, kuuntelisi useamminkin. Ohjelmistossa on etupäässä tuttuja kipaleita, muun muassa Agentsia, Baddingia, Souvareita ja Tapio Rautavaaraa. Konstailematonta tanssimusiikkia.
Finlandersin toinen setti sujahtaa jonnekin. Olen koko ajan eturivissä, mutta joku on säätänyt ajankulun taas superturbovaihteelle. Tiedän jo tässä vaiheessa, että vatsalihakset ovat huomenna kipeinä nauramisesta. Kolmas setti alkaa vauhdikkaasti polkkien tahtiin. Oikeesti, Paljaana, Haaveissa vainko oot mun ja Anna jatkua yön edustavat rauhallisempaa linjaa. Kaksi viimeksi mainittua kun tulevat peräkkäin, niin siinä on aika kova kaksikko! Irrottelua tarjoavat Ota kii, Beatlesin Help, joka on kiva ylläri, sekä Rappiolla ja Get on. Encorena on Teddykarhujen huviretki, johon yleisö taas hienosti osallistuu muodostamalla tanssivan letkan. Teoriassa ajatus peräkkäin olevista ihmisistä, jotka pitävät toisiaan lanteilta ja askeltavat tahdissa, ei vaikuta kovin erikoiselta. Käytännössä se naurattaa joka kerta niin tanssijoita kuin muutakin yleisöä. Sopii hyvin yhtyeen tyyliin.
Niin vaan on nämäkin tanssit ohi. Kylläpä mahtui yhteen iltaan paljon naurua, loistavaa musiikkia ja tuttujen kohtaamista. Unohtakaa muuten kaikki, mitä sanoin hameella tarkenemisesta. Sisätiloissa toki pärjää, mutta autoon kipittäessään ja laseja raaputtaessaan toivoo valinneensa silti haalari-villatakki-yhdistelmän.
Blogi viettää nyt tavallaan 1-vuotissynttäreitään. Ajatus keikkareissuista kertovasta blogista oli pyörinyt mielessäni jo pitkään, koska bloggaaminen sinällään oli jo entuudestaan tuttua. Varsinaisen aloituspäätöksen tein lokakuun lopussa 2015, kun ajoin kotiin Finlandersin keikalta Haapamäen Suojalta.
Vuosi 2015 oli synkkä. Mukaan sattui toki muutama onnellinenkin tapahtuma, mutta harvinaisen paljon osui surua ja murhetta yhdelle vuodelle. Viikkoa ennen Haapamäen reissua oli ollut raskas päivä ja olin erityisen allapäin matkaan lähtiessämme. Seinäjoen ja Haapamäen väli on käytännössä metsää, joka vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Sanoin jo ääneenkin, etteikö tämä metsä oikeasti ikinä lopu. Toivoin kovasti jääneeni kotiin. Miksi ihmeessä piti lähteä tällaiselle metsäretkelle, kun mieli on valmiiksi syyspimeyden värinen? Ensin loppui usko ja hetken päästä myös puut. Yhtäkkiä olimme äärimmäisen idyllisessä ja lämminhenkisessä tanssipaikassa. Alkuvalssien jälkeen jo vähän hymyilin ja kotiin lähtiessämme höpötimme ja kikatimme siihen malliin, että ulkopuoliset olisivat pidelleet korviaan. Mielessä pyöri Ikaalisten Kylpylän mainoslause "Meillä tehdään uusia ihmisiä", mikä sopisi kuvaamaan myös Finlandersin keikkoja. Silloin päätin, että nyt alan taltioimaan keikkareissuja blogin muodossa. Halusin saada itselleni tärkeät reissut talteen ja samalla esitellä pienempiä tanssilavoja, joissa niin hyvin viihdyin. Toiveena oli myös tuoda esiin, että lavatansseissa voi käydä, vaikka ei tanssi.
Tuohon aikaan oli monta rautaa tulessa. Vaikka tein loppuvuoden reissuilta muistiinpanoja ja otin kuvia, blogin julkaisukuntoon saamiselle ei tuntunut löytyvän aikaa mistään. Harmittelin, miten mielelläni olisin julkaissut ensimmäiset tekstit vuoden 2015 aikana, niin että tuolle vuodelle olisi saanut yhden mieluisan tapahtuman lisää. Uudenvuodenaaton iltana päätin, että nyt. Ei rakettien paukkeessa saisi kuitenkaan unta. Teksteissä ja kuvien siirtämisessä olikin yllättävän kova savotta. Kuuntelin Suomipopilta Perälän yöshowta ja valvoin aamuun asti. Kaksi teksteistä ehdin julkaista vanhan vuoden puolella, mistä olen näin jälkikäteen todella iloinen.
Hankala on enää kuvitella tanssireissuja ilman bloggausta.
Ps. Terkkuja ohitseni Aronkeitaalla tanssineelle herrasmiehelle, joka tivasi "Onko ne muka oikeasti niin hyviä, että pitää seistä koko illan tuijottamassa?" Kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että Finlanders on kaiken tämän väärti. Ja kyllä, mielestäni he ovat parempia kuin Meiju Suvas. Suosittelen myös jatkossa harkitsemaan, ennenkö ryhtyy väittelemään pohjalaisnaisen kanssa. Siinä mittelössä ei ole kuin hopeaa tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti